Osaan nyt laatia e-lomakkeen :). Päätin kerätä opetuskokeiluihini liittyvän opiskelijapaleutteen kätevällä e-lomakkeella. Olen muutaman kerran vastannut lomakkeeseen, mutta en aiemmin ole sellaista itse laatinut. Vaan nyt on tuokin puute korjaantunut. Eikä aikaa mennyt kuin kolme tuntia...

Jaoin lomakkeen kolmeen osa-alueeseen:

1. Oppimisympäristö ja opetusteknologia
2. Vuorovaikutus ja ohjaus
3. Oppimisen arviointi

Käytin hyväkseni Laadukkaasti verkossa -käsikirjassa olevaa verkko-opetuksen palautepatteristoa, jota muokkasin itselleni sopivaan muotoon.

Annan opiskelijoille linkin lomakkeeseen huomenna toteuttamani oppimiskokeilun jälkeen. Näin saan - toivoakseni - ensi viikon aikana kerättyä palautteen sekä verkko-opetuksena toteuttamastani kurssista kokonaisuutena että kummastakin opetuskokeilusta erikseen. Sitten onkin vain jäljellä palautteen analysointi ja pohdinta sen äärellä. Sen jälkeen tämä VOA-opintojen kokonaisuus alkaa olla viimeistä silausta vaille valmiina.

Edelliseen kirjoitukseeni liittyen: Swayn varassa luennointi eteni oman kokemukseni mukaan mukavasti ja Padletin käyttö onnistui erinomaisesti. Olen tyytyväinen. Palautetta Swaysta en yhden luentokerran perusteella kysynyt tai kerännyt, joten opiskelijoitten kokemuksia ohjelmasta en uskalla arvioida.

Padletin käyttäminen osoittautui onnistuneeksi valinnaksi. Luentotilanteessa antama suullinen ohjeistukseni ohjelman käyttöön toimi hyvin ja pääsimme käyttämään ohjelmaa ilman ongelmia. Olin tosin lähettänyt ohjeet kirjallisesti edellisenä päivänä Moodlen kautta ja ladannut ne myös kurssialustalle. Kuitenkin vain muutama opiskelija reilusta kolmestakymmenestä oli avannut viestini ja käynyt tutustumassa linkkiin ennakolta. Tämä ei muodostanut ongelmaa, vaan pääsimme lyhyen opastukseni jölkeen joutuisasti aloittamaan hedelmälliseksi osoittautuneen ja opiskelijoita silmin nähden innostaneen työskentelyn.

Mitähän uskaltaisi kokeilla seuraavaksi?

Aloitan huomenna toisen kevään kahdesta luentosarjastani. VOA-opintojen vaikutus näkyy opetuksessani konkreettisesti uudenlaisten teknologisten apuvälineitten käyttämisenä. Kyseessä ei tällä kertaa ole opetuskokeiluihin liittyvä opetus, vaan valjastan uudet välineet opetustilanteeseen ilman "pakkoa".

Olen yleensä valmistellut luennoilleni PowerPoint -kalvot. Tällä kertaa päätin kokeilla toisenlaista ratkaisua, Swayta. Osallistuin syksyllä 2015 VOA-opetukseen sisältyvään verkkoklinikkaan, jossa esiteltiin kyseistä lennokasta ohjelmaa. Sway ei tuolloin tehnyt minuun kovinkaan myönteistä vaikutusta. Materiaalin esittäminen tuintui liian rajalliselta ja ohjelmasta jäi hallitsemattomuuden tuntu. Nyt olen kuitenkin valmistellut jo kahden luennon materiaalit Swayllä, ja suhtaudun ohjelmaan myönteisemmin. Mikä muuttui?

Sway on edelleen vallattoman tuntuinen ja sisällön laajaan esittelyn kapasiteetiltaan vähäinen. En tosin välttämättä osaa hyödyntää sen koko potentiaalia, mutta ei sillä informaatiota kovin runsaasti voi opiskelijoiden silmille vyöryttää. Ohjelmassa ei siis ole tapahtunut muutosta ja vähäiset taitoni ovat myös ennallaan. Muutosta on sen sijaan tapahtunut asennoitumisessani taustamateriaalin käyttöön. Swaylla tekemissäni pohjissa tuon esiin ainostaan esitykseni rakenteen pääkohdat ja asiasisällön ytimen hyvin napakasti. Käytän luennolla jonkin verran netistä löytyvää kuva- ja ääniaineistoa, jotka olen sujuvasti liittänyt ja linkittänyt Swayhin. Samoin kuin ryhmätöitten ohjeistuksen.

Ryhmätöissä työkaluna on virtuaalinen muistio Padlet. Tämäkin on VOA-koulutuksessa esitelty ja kollegani opetuskokeilussa hyväksi todettu työväline, joka mielestäni sopii erinomaisesti ryhmätöiden tulosten reaaliaikaiseen jakamiseen ja jaotteluun. Nyt kokeilen, millä tavalla osaan itse ohjeistaa opiskelijat käyttämään sitä ja näen, kuinka työskentely onnistuu.

Olen valinnut kevään opetuskokeiluni työvälineeksi Skypen, joka mahdollistaa henkilökohtaisen ohjauskeskustelun etäällä minusta eri puolilla Suomea olevien graduntekijöiden kanssa.

Olen päättänyt hyödyntää opetuskokeilussa ohjauksen kahdenlaista orientaatiota, jotka Sanna Vehviläinen on esitellyt teoksessaan Ohjaustyön opas. Orientaatioitten kuvauksen taustalla on terapiavuorovaikutus, jota Vehviläinen soveltaa ohjaukseen.

Ensimmäistä orientaatiota hän nimittää kannattelevaksi orientaatioksi, jossa keskitytään osoittamaan, että keskustelukumppanin tunne, kokemus tai viesti on kuultu. Viestinnässä korostuvat silloin kuuntelun ilmaukset ja erilaiset peilaavat puheenvuorot sekä empaattinen tunneviestintä.

Toinen orientaatio on nimeltään tutkiva orientaatio, jossa painottuu käsillä olevan aihepiirin tutkiva tarkastelu. Tavoitteena on kysymysten, johtopäätösten tai muunlaisten johdattelujen kautta nostaa esiin keskustelukumppanin puheesta merkityksellisiä yhteyksiä ja kerrostumia.

Vehviläinen kuvailee laajasti kahtalaisen orientaation soveltamista ohjaukseen. Ensinmainittu kiteytyy mielestäni läsnolon taitoon: ohjaaja on avoinna suhteessa ohjattavaan, pyrkii kuulemaan sen, mitä hänelle kerrotaan ja myös ilmaisee sen, mitä kokee kuulleensa. Kannattelevan orientaation merkitys korostuu tunteita herättävissä tilanteissa, joissa käsitellään ongelmallisia kokemuksia. Tutkiva orientaatio kohdistuu ohjauksessa siihen mitä tapahtuu tai tehdään, esimerkiksi ohjattavan prosesseihin ja tutkimuskohteen havainnointiin. Keskustelun kohteena voi olla esimerkiksi ohjauksessa syntyvä kirjallinen tuotos, kuten pro gradu -tutkielman teksti. Vehviläinen painottaa eri laajuisten ja prosessin eri kohtiin kohdistuvien kysymysten merkitystä tutkivan orientaation keskeisenä toteutusmuotona.

Tuntuu selkeyttävältä saada Veviläisen teoksen avulla käsitteellistettyä ohjauksen kaksi tärkeää, mutta hyvin erilaista tasoa. Hänen käsitteidensä avulla pystyn ohjauksessani paremmin tavoittamaan - ja toivottavasti myös aktualisoimaan - sekä opiskelijan kohtaamisen että hänen tutkimusprosessinsa ohjaukselliset mahdollisuudet. 

Helmikuu on tuonut mukanaan toiseen oppimiskokeiluun valmistautumisen. Kokeilu painottuu viestintään verkko-opetuksessa. Aihe on viime viikolla osoittanut ajankohtaisuutensa. Pari käynnissä olevalla verkkokurssilla olevaa opiskelijaa antoi minulle kahdenkeskisen viestittelyn yhteydessä palautetta kurssin toteuttamisesta. Toinen piti työskentelyohjeita epäselvinä, toinen taas pohti oliko verkkokurssin työmäärä aivan kohtuullinen ja tehtävien rytmitys kohdallaan.

Saamani palaute on arvokasta monella tapaa. Pyytämättä annettu palaute kertoo opiskelijan todellisesta ongelmasta. Kun tilanne tulee opettajan tietoon, asialle on mahdollista tehdä jotakin yhdessä. Nyt saamani palaute myös mahdollistaa opetuksen kehittämisen - tämänvuotisen kurssin ohjeistuksen, mitoituksen ja rytmityksen tarkistaminen toivoakseni parantaa ensi syksynä saman kurssin aloittavien opiskelijoiden tilannetta. Lisäksi rakentavassa hengessä annettu ja vastaanotettu palaute edistää opiskelijan ja opettajan yhteyttä ja keskinäistä luottamusta. Nyt esille nostetuista aiheista syntyi hyvää keskustelua, jossa oman kokemukseni mukaan päästiin kummassakin tapauksessa molempien osapuolten kannalta hyvään lopputulokseen.

Kiitos siis palautteesta, arvon opiskelijat!

Kevätkauden opintojen alkua voisi luonnehtia palaamiseksi opetustyön peruskysymysten äärelle. Havainto perustuu Viestintä ja vuorovaikutus verkossa -opintojakson sisältökuvauksiin ja osaamistavoitteisiin, joita tänään silmäilin ajatuksen kanssa. Sisältöjen ytimessä ovat ensisijaisesti oppimista tukevan viestinnän ja vuorovaikutuksen periaatteet, menetelmät ja roolit. Vasta tämän jälkeen huomio on siinä, miten verkkopohjainen opetus ja oppiminen  tuo näihin oman erityissävynsä. Vastaavasti osaamistavoitteissa painottuu viestinnän, vuorovaikutuksen ja ohjauksen menetelmien arviointi ja soveltaminen. Verkko on opetuksen alusta tai alue, joka mahdollistaa tietynlaista viestintää ja vuorovaikutusta.

Tällä tavoin ilmaistut sisältö ja tavoitteiden hierarkiat tuntuvat hyvältä. Pääpaino on opetukseen kuuluvalla vuorovaikutuksen ilmiöllä ja viestinnän lainalaisuuksilla. Välineet eivät korostu, vaan opetuksen ydinkysymykset ovat keskiössä. Huomio kohdistuu opettamiseen, ei välineisiin.

Laajensin tänään verkko-ohjaamisen repertuaariani uuteen ulottuvuuteen: julkaisin tutkielmaseminaarin Moodle-alustalla syyslukukauden päättymisen kunniaksi lyhyen (kesto 1:30) tervehdysvideon. Laadin videon VOA-koulutuksen verkkopajassa tutustumallani mailVU-ohjelmalla.

Videon sisältö ei ole kovin kummoinen eikä sen ohjauksellista funktiotakaan voi pitää järin merkittävänä. Mutta ei se aivan merkityksetönkään ole, tulinhan verkossa esiin omalla naamallani ja äänelläni itselleni uuden välineen kautta. Nyt kun pää on avattu, ties vaikka jatkossa käyttäisin videoita selkeämmin myös ohjaukseen esim. tehtävänantojen muodossa. Toisaalta nyt tekemäni viestin tyyppiset tervehdykset voivat myös olla itsessään tarpeellinen viestinnän muoto jatkossakin. Onhan video konkreettinen osoitus siitä, että haluan tavoittaa opiskelijat, olla kohtikäyvä. Ajattelen, että jo sellaisenaan videotervehdykset tukevat verkko-opetuksen vuorovaikutuksellisuutta.

Työviikon päätteeksi ajattelin virkistää itseäni annoksella verkko-opetuksen pedagogiikkaa. Kaivoin esiin Erika Löfström ja Anne Nevgin verkko-opetusta käsittelevän artikkelin. Olin aiemmin silmäillyt artikkelia, joka otsikoiden perusteella tuntui käsittelevän teemoja, joihin olen itse kuluvana syksynä törmännyt omalla verkkokurssillani: tehtävien rytmittäminen, keskustelun edistäminen, läsnäolon ja ohjauksen toteuttaminen... Ehkä saisin tekstistä näkökulmia ja vahvistusta omalle toiminnalleni?

Otin kirjan käteeni ja aloin lukea. Lukeminen pysähtyi ensimmäiseen virkkeeseen: "Verkko-opetusta aloittelevan on syytä pohtia, miten ja miksi hän opettaa."

Kaksi kysymystä: Miten opetan? Miksi opetan?

Kaksi lyhyttä vastausta: Opetan (verkossakin) parhaan kykyni ja ymmärrykseni mukaan. Opetan (verkossa) sekä käytännön pakosta että siihen tarjoutuneesta mahdollisuudesta.

Hieman täsmennystä: Oman opettajuuden pedagogisten valmiuksien ylläpito ravitsee ja tarjoaa ärsykkeitä opettamisen kyvyilleni ja ymmärrykselleni. "Miten opetan" on siis (osaltaan) riippuvainen siitä, miten olen harjaantunut ja harjaannuttanut itseäni opettajana. Tutkielmaseminaarin vieminen verkkoon lyhyellä varoitusajalla nousi sekä (etä)opiskelijoiden tarpeista että rohkaistumisesta siihen, että voisin tehdä jotakin aivan uutta. "Miksi opetan (verkossa)" johtuu siis siitä, että käytin hyväkseni momentumin, joka alkuun johdatti minut mukavuusalueeni ulkopuolelle. Nyt muutaman kuukauden jälkeen huomaan mukavuusalueeni laajentuneen.

Täällä sitä ollaan, uudessa tilanteessa, osaltaan uudenlaisena opettajana.

__________________

Lähde:

Erika Löfstöm & Anne Nevgi, Verkko-opetuksen linjakkuus ja yhteisöllinen oppiminen. - Yliopisto-opettajan käsikirja. Toim. Sari Lindblom-Ylänne & Anne Nevgi. 2. painos. Helsinki: WSOY 2011. 300-317.

Intensiivinen syksy. Näihin sanoihin kiteytyy tässä blogissa parin kuukauden hiljaisuutena näkynyt kausi. Aika on vierähtänyt nopeasti pedagogisten opintojen ja työn parissa. Tekemisen reflektointi on jäänyt vähäiseksi, syynä "reaktiivisuuteen pakottava hektinen arki" - kuten eräs entinen kollegani olisi todennut. Viimeisimpiin aikoihin mahtuu monenlaista ajatteluani ja taitojani opettajana kehittäneitä asioita, kokemuksia ja tekemistä. Niitä ryhdyn nyt kerimään auki ja sanoittamaan.

Aloitan yliopistopedagogiikan opintojen sosiaalisesti rikastuttavasta ja yliopiston moni-ilmeisyyteen tutustuttavasta ulottuvuudesta. En osaa sanoa, onko opinnoissa parasta omaan kehittymiseen ja omaan tekemiseen liittyvät vaikutukset vai aito oppiaineet ja alat ylittävän yhteyden ja jakamisen kokemus. Vai olisiko niin, että molemmat ovat parempia? Yhtä kaikki, on kertakaikkisen hienoa päästä tekemisiin eri aloilta olevien opettajakollegoiden kanssa. Opetus on meitä kaikkia yhdistävä asia. Osastoihin lokeroituneet arkinen opetustyömme ei valitettavasti useinkaan tarjoa oman tehtävän rajat ylittävää kohtaamista ja jakamista toisaalla samaa työtä tekevien kesken. Yliopistopedagogiikan opinnoissa tapahtuu juuri näin. Hienoa! Kiitos!