VOA-koulutus alkaa olla loppusuoralla. Tällä viikolla toteutan jälkimmäisen opetuskokeiluni. Tämän päivän aikana olen pohtinut ja kirjoittanut käsityksistäni hyvän verkko-opetuksen suunnittelusta omassa työyhteisössäni. Aiheen lähestyminen tuntui alkuun vaikealta. Olin kirjannut sivun otsikon jo tämän blogin luomisen yhteydessä, mutta useasta yrityksestä huolimatta en ollut tähän päivään mennessä saanut riviäkään kirjoitetuksi. Mutta tänään onnistuin.

Oppimiskokeilut ja muut tehtävät ovat painottaneet omakohtaisen asiantuntijuuden, omien käsitysten ja valmiuksien kartoittamista ja vahvistamista. Yhteisöllinen näkökulma on myös äärimmäisen tärkeä, teenhän itsekin työtä asiantuntijayhteisössä muiden opettajakollegoiden kanssa. Annamme kaikki opetusta, joka rakentuu yhden ja saman tutkinnon osiksi. Pohdinnoissani lähestyin opetuksen suunnittelua jaetun asiantuntijuuden käsitteen kautta. Pystyin heti tunnistamaan tilanteita, joissa periaate on toteutunut työäyhteisössäni omaksi hyödykseni. Jatkossa täytyy etsiä keinoja, joilla voin olla antavana osapuolena. VOA-koulutus on antanut tähän hyviä valmiuksia.

Tämän portfolion kokoaminen on ollut hyvin yksityinen projekti. Mielensisäistä työskentelyä. Kirjojen selailua ja lukemista omassa työhuoneessa. Ajatusten tavoittamista ja kirjoittamista omassa rauhassa. Vasta nyt syyslukukauden lopussa oivalsin, että VOA-opinnoissa olevat kollegani eri puolilla UEF:n kampuksia ovat kukin tahoillaan samanlaisessa prosessissa. Mitähän kaikkea he ovat saaneet aikaan? Voisinko oppia jotakin heidän tuotoksistaan?

Päätin siltä istumalta käydä kurkistamassa työn alla olevia portfolioita. Opiskelijaryhmämme työskentely on edennyt monentahtisesti ja tarjolla oli eri laajuista ja syvyistä pohdintaa opettajuudesta ja verkko-opetuksesta. Teki hyvää valistaa itseään muiden prosessoineilla ja näkemyksillä.

Erittäin hyödylliseksi koin yhden kollegan laatiman Hyvän verkko-oppimisen huoneentaulun, johon oli tiivistetty verkko-opetuksen suunnittelun periaatteet. Niitä ovat muun muassa verkko-opetuksen funktion pohtiminen, ratkaisujen tekeminen pedagogia edellä, pyrkimys yksinkertaisen teknologian käyttämiseen ja avoimuus kehittämiselle. Näistä kiteytyksistä oli iloa ja apua itselleni.

Uusi yritys uudelle projektille! Luulin äsken kirjoittaneeni ensimmäisen postaukseni yliopistopedagogiikan verkko-opetuksen ja -ohjauksen näyteportfolion oppimispäiväkirjaan. Teksti ei jostain syystä tallentunut. Tilanteeni ei muutaman minuutin takaisesta ole muuttunut: olen edelleen uuden alussa. Edessä on lukuvuoden mittainen yliopistopedagogiikan opintorupeama verkkopohjaisen opetuksen ja ohjauksen saralla. Takana on viisitoista vuotta opettamis- ja ohjauskokemusta yliopistossa - muttei juurikaan verkkopohjaisesti. Eteen aukeaa siis melko lailla kartoittamaton alue. Verkko-opettamisen taitoni ovat vasta piileviä. Mielenkiintoista, mitä kaikkea tuleva vuosi tuo tullessaan!