Intensiivinen syksy. Näihin sanoihin kiteytyy tässä blogissa parin kuukauden hiljaisuutena näkynyt kausi. Aika on vierähtänyt nopeasti pedagogisten opintojen ja työn parissa. Tekemisen reflektointi on jäänyt vähäiseksi, syynä "reaktiivisuuteen pakottava hektinen arki" - kuten eräs entinen kollegani olisi todennut. Viimeisimpiin aikoihin mahtuu monenlaista ajatteluani ja taitojani opettajana kehittäneitä asioita, kokemuksia ja tekemistä. Niitä ryhdyn nyt kerimään auki ja sanoittamaan.

Aloitan yliopistopedagogiikan opintojen sosiaalisesti rikastuttavasta ja yliopiston moni-ilmeisyyteen tutustuttavasta ulottuvuudesta. En osaa sanoa, onko opinnoissa parasta omaan kehittymiseen ja omaan tekemiseen liittyvät vaikutukset vai aito oppiaineet ja alat ylittävän yhteyden ja jakamisen kokemus. Vai olisiko niin, että molemmat ovat parempia? Yhtä kaikki, on kertakaikkisen hienoa päästä tekemisiin eri aloilta olevien opettajakollegoiden kanssa. Opetus on meitä kaikkia yhdistävä asia. Osastoihin lokeroituneet arkinen opetustyömme ei valitettavasti useinkaan tarjoa oman tehtävän rajat ylittävää kohtaamista ja jakamista toisaalla samaa työtä tekevien kesken. Yliopistopedagogiikan opinnoissa tapahtuu juuri näin. Hienoa! Kiitos!

Uusi yritys uudelle projektille! Luulin äsken kirjoittaneeni ensimmäisen postaukseni yliopistopedagogiikan verkko-opetuksen ja -ohjauksen näyteportfolion oppimispäiväkirjaan. Teksti ei jostain syystä tallentunut. Tilanteeni ei muutaman minuutin takaisesta ole muuttunut: olen edelleen uuden alussa. Edessä on lukuvuoden mittainen yliopistopedagogiikan opintorupeama verkkopohjaisen opetuksen ja ohjauksen saralla. Takana on viisitoista vuotta opettamis- ja ohjauskokemusta yliopistossa - muttei juurikaan verkkopohjaisesti. Eteen aukeaa siis melko lailla kartoittamaton alue. Verkko-opettamisen taitoni ovat vasta piileviä. Mielenkiintoista, mitä kaikkea tuleva vuosi tuo tullessaan!