Oppiminen ja ohjaus verkossa

Tällä sivulla pohdin verkkopetusta ja -ohjausta: Millaista on hyvä verkko-opetus? Mitä ajattelen ja toivon opiskelijoilta? Pohdin myös verkkoopetuksen suunnitteluun ja toteutukseen kuluvan ajan kysymystä.

Millaista on hyvä opetus, ohjaus ja oppiminen verkossa? 

Hyvin rakennettu verkko-opetus ja -ohjaus pohjautuvat mielestäni kahden keskeisen tekijän, rytmityksen ja selkeyden varaan. Rytmitys liittyy opetuksen ja tehtävien tahtiin, jolla ne avautuvat verkkokurssia suorittavalle opiskelijalle. Selkeys puolestaan liittyy ohjeitten, tehtävien ja aineiston hallittavuuteen. Käytännössä selkeys konkretisoituu verkko-opetuksen oppimisympäristössä: onko se kompakti vai pirstaloitunut?

Rytmitykseen liittyy Harto Pönkän kautta itselleni tutuksi tullut pedagogisen skriptin käsite. Sillä tarkoitetaan opetuksen suunnittelua vaiheittaiseksi. Osiksi jäsennelty ja rytmitetty oppiminen tukee isomman tavoitteen toteuttamista. Suominen ja Nurmela (2011, 50) kirjoittavat samasta ajatuksesta painottaessaan toiminnan merkitystä ja sen käsikirjoittamisen tärkeyttä. Heidän kuvauksensa hyvin käsikirjoitetusta oppimisprosessista vastaa pitkälti sitä, millä tavoin olen itse melko lailla intuitiivisesti toteuttanut verkko-pohjaista opetustani. Olen itse rakentanut lukuvuonna 2015-2016 toteuttamani verkkopohjaisen tutkielmaseminaarin tietynlaisen pedagogisen skriptin mukaisesti. Työskentely on edennyt muutaman viikon periodeissa, jotka olen ohjeistanut kotipesänä toimivassa Moodlessa. Opiskelijoilla on kurssin yleisen informaation ja tavoitteiden lisäksi saatavilla vain perustiedot tulevien periodien sisällöstä. Ainoastaan aktiivisen periodin koko sisältö tavoitekuvauksineen, tehtävineen, aikatauluineen ja linkkeineen on kokonaisuudessaan nähtävissä. Opettajana olen ottanut vastaan kulloisenkin vaiheen tuotokset ja kommentoinut niitä.

Liian tiukka skripti ei jätä tilaa luovuudelle, omille löydöille ja syvälliselle oppimiselle. Opettajana minun on siksi pidettävä huoli yhtäältä siitä, että opiskelu ei pilkkoudu liian moniksi osioiksi ja toisaalta siitä, että eri osioista koostuva kokonaisuus on kuormittavuudeltaan oikein mitoitettu (ks. Suominen ja Nurmela 2011, 236).

Kokemukseni mukaan mielekkäisiin osiin jaettu ja rytmitetty kokonaisuus tekee gradun tekemisestä helpommin hahmotettavan - koko gradua ei tarvitse kantaa taakkana tai tekemättömänä harteilla alusta saakka. Prosessimaisesti tehtävä kerrallaan etenevä työskentely jakaa kokonaisuuden osatehtäviin ja toivottavasti myös lievittää stressiä. Opiskelijat ovat tehneet kulloinkin aktiivisen periodin tehtävät hyvällä sitoutumisella. Verkkopohjaisen tutkielmaseminaarin osalta vaikuttaa siltä, että olen ainakin syksyn 2015 osalta onnistunut kirjoittamaan toimivan skriptin. En usko, että voisin olla yhtä tyytyväinen, jos kurssin ensimmäisellä viikolla olisin ladannut näkyviin kaikki seminaarivuoteen sisältyvät tehtävät. Kenties opiskelijat olisivat niinkin selvinneet, mutta pidän tärkeänä tiettyä yhteistä rytmiä. Tämä on erityisen arvokasta verkko-opiskelujen sosiaalisesti löyhemmän luonteen takia. Ryhmäytymistä tukee osaltaan se, että kaikki etenevät samassa tahdissa tai ainakin ovat samassa vaiheessa.

Verkko-opetuksen selkeys riippuu suurelta osin teknisestä toteutuksesta. Itse olen mieltynyt kotipesä -ajatukseen. Opetus on selkeää, kun käytössä on yksi alusta, jonne on koottu kaikki olennainen tieto, vaikka oppimisympäristössä hyödynnetäisiinkin erilaisia verkkopalveluita. Moneen suuntaan pirstaloituneen ympäristön hahmottaminen ja oikean tiedon ajankohtainen löytäminen helpotuu, kun kotipesään on koottu kaikki keskeinen tieto (aikataulut, osallistujat, linkit muualle). Kotipesä vapauttaa yhden sovelluksen rajoista ja antaa mahdollisuuden käyttää työkaluina parhaita sovelluksia ja palveluita.

Monessa yhteydessä parjattu Moodle on minun kotipesäni. Tutkielmaseminaarissa olen hyödyntänyt enimmäkseen Moodlen työkaluarsenaalia, mutta olen käyttänyt myös muita sovelluksia. Keskustelualueilla tai tehtävänannoissa olevilla linkeillä Moodlen ulkopuoliset sovellukset aukeavat kotipesän kautta. En ole käyttänyt ohituskaistoja ja oikopolkuja (esim. sähköpostitse linkkejä jakamalla) muiden sovellusten äärelle, vaan kaikki tieto löytyy Moodlesta. Näin pysyn opettajanakin kärryillä ja tiedän, että Moodleen lataamani informaatio ja uutisointi tavoittaa lähtökohtaisesti kaikki kurssilla olevat opiskelijat.

Opiskelijan rooli hyvässä verkko-opetuksessa: mitä odotan opiskelijalta?

Jos verkko-opettaminen edellyttää opettajilta opetuskulttuurin muuttamista, edellyttää se opiskelijoilta vastaavasti oppimiskulttuurin muuttamista. Itsenäisyys ja oma-aloitteisuus korostuvat ja niidä todella tarvitaan. Tehtävien luonteesta riippuen opiskelijan rooli tiedon hankinnassa ja valikoinnissa on keskeisemmässä roolissa kuin lähiopetuksessa pääsääntöisesti. 

Omien oppimis- ja opiskelitapojen ja taitojen tuntemus on tärkeää opiskelussa ylipäänsä. Sama pätee myös oppimiseen verkko-opetuksessa. Ajanhallinta ja sitoutuminen nousevat toisella tavalla merkityksellisiksi.

Mitä siis odotan opiskelijalta? Sitoutunutta, itseohjautuvaa, aktiivista ja opetuksen rytmiä kunnioittavaa tekemistä. Toivon myös, että opiskelja on ongelmatilanteissa mahdollisimman pian yhteydessä minuun, varsinkin jos kyse on haasteista opintojen rytmissä pysymisessä tai asetettujen aikataulujen pitämisessä. Toivon siis vuorovaikutusta ja keskustelua itse opiskelumuotoon liittyen, en vain oppimisprosessiin ja sen ei vaiheisiin kuuluvan keskustelun ja palautteen osalta.

Ajankäytöstä

 

Omakohtainen kokemukseni on, että verkko-opetuksen toteuttaminen vie paljon aikaa. Toisinaan tuntuu, että materiaalien ja ohjeistuksien valmisteluun käyttämäni työmäärä ei ole linjassa tulosten laajuuden tai näyttävyyden kanssa. Yksin Moodle-alustan päivittäminen ja aineiston lataaminen sinne vie paljon enemmän aikaa kuin saman tiedon jakaminen vaikkapa s-postilla. Suominen & Nurmela (2011, 235) toteavat, että tutkimustulosten mukaan verkko-opetus vie enemmän aikaa kuin perinteinen lähiopetus. Syinä he mainitsevat opetusajan ennakoimattomuuden ja hajoamisen pienempiin yksiköihin. Opettaja ei voi hallita opetuksen rytmiä ja ajankäyttöä samalla tavalla kuin lähiopetuksessa. "On selvää, että verkko-opetus ei vähennä opettajan työaikaa vaan pikemminkin lisää sitä", Suominen ja Nurmela toteavat.

Työmäärän kasvun olen itsekin havainnut. Suunnitteluun menee aikaa eri tavoin kuin kontaktiopetuksena toteutettavaan seminaarityöskentelyyn. Ohjaustyö levittäytyy pidemmälle ajalle ja useampiin hetkiin. Vastaan tutkielmaseminaarin jäsenien kysymyksiin viikottain useaan otteeseen kahdenkeskisesti sähköpostilla, luen ja kommentoin heidän tekstejään milloin missäkin vaiheessa (siis sovitun esitelmärytmin ulkopuolella) ja myös itse hakeudun yhteyteen heidän kanssaan - toisin kuin lähiopetuksen kontaktituntien väleissä. Lähiopetuksessa tämä kaikki tapahtuisi kootusti ja yhteisesti tiettynä kokoontumisajankohtana, jonka ulkopuolinen yhteydenpito olisi enemmänkin poikkeuksellista.

Suominen ja Nurmela (2011, 240-242) esittelevät joukon ohjeita, joilla verkko-opetukseen kuluvaa aikaa voi saada hallintaan. Osa ohjeista (kuten s-postin tarkkailun rajoittaminen ja tehtävien delegointi) liittyy yleiseen työajanhallintaan. Spesifisti verkko-opetuksen tarpeisiin liittyvät ohjeet koskivat verkko-työskentelyn luonteen huomioimista ja siihen käytetyn ajan hallintaa. Kirjallisen viestinnän luonteeseen liittyvä huomio oli erinomainen: puheen nyanssit eivät kirjoitetussa tekstissä välity, eikä tarkentaviin kysymyksiin ole keskustelun tavoin mahdollisuutta. Tämä lisää väärinymmärrysten riskiä. Tapaamiset, puhelut ja verkkoneuvottelut ovat osa hyvää verkko-opetusta! Uskaltaisinko itse jatkossa palata puhelimen käyttöön opiskelijoiden ohjauksessa? Vai olisiko syytä lähteä nykyistä rohkeammin käymään verkkoneuvotteluja omalta työkoneelta? Viimeksi mainittua kokeilin toisessa opetuskokeilussani. Kokemukset olivat hyviä, joten jatkoa on tällä saralla luvassa...

Yksi tulevaisuuden kehityskohteista voisikin olla parempi tietoinen ajanhallinan kehittäminen. Verkko-opetus on opettajalle sitä mielekkäämpää, mitä linjakkaampaa eli sujuvampaa, selkeämpää ja hyvärytmisempää se on.