VOA-koulutus: ideaali opettajayhteisö?
VOA-koulutuksen yksi parhaista puolista on eri osastoilta ja yksiköistä tuleviin opettajakollegoihin tutustuminen, opetuskokemusten jakaminen heidän kanssaan, omien opetuksen pedagogiaa ja teknologiaa koskevien ajatusten peilaaminen muiden käsityksiä vasten ja yhdessä oppiminen (kannustus ja palaute mukaan lukien). VOA-koulutus tarjoaa erityisen työyhteisökokemuksen, jossa opettajat ovat syvällisesti ja kokonaisvaltaisesti pedagogiikkalähtöisen opettamisen ja jaetun asiantuntijuuden äärellä.Kokemukseni mukaan samanlaista opetuksen teoreettisten ja käytännöllisten kysymysten äärellä olemista esiintyy omassa työyhteisössäni eli omalla laitoksellani vain harvoin. Opetuksesta puhutaan omien lähikollegoiden kesken vain silloin tällöin, yleensä joko laajassa opetussuunnitelman tai suppeassa tiettyyn opetustilanteeseen liittyvässä merkityksessä. Opetusteknologia on esillä lähinnä ongelmatapauksissa, kun "tykki ei toimi" tai kun ilmaantuu jokin muu yllättävä opetuksen normaalivirtausta häiritsevä poikkeama.
VOA-koulutuksen mahdollistama opetuksen periaatteisiin ja pedagogiikkaan palvelevien välineitten tutkimiseen painottuva opettajayhteisö vaikuttaa suorastaan ihanteelliselta. Missä määrin ja miten tätä voisi tavoitella omassa lähityöyhteisössä? Millä keinoin voisin itse edistää tietoisen pedagogisen keskustelun edistämistä omassa osastossani?
Tavoitteena verkko-opetuksen pedagogisen ja teknologisen tietoisuuden kasvattaminen
En pidä realistisena että VOA-koulutuksen tarjoama opetukseen, oppimiseen ja opettajuuteen keskittyminen voisi sellaisenaan toteutua omassa lähityöyhteisössäni. Sen sijaan pidän mahdollisena, että osaltani vaikuttaisin verkko-opetuksen hyvien käytänteiden, pedagogisten periaatteiden tiedostamisen ja teknologisten mahdollisuuksien edistymiseen omassa työyhteisössäni. Mitä tämä voisi tarkoittaa?
VOA-koulutuksen arviointikriteereissä keskeisen arvoitavan osa-alueen muodostaa jaettu asiantuntijuus. Kriteerien mukaan hyväksytty suoritus tarkoittaa, että opiskelija "on halukas jakamaan osaamistaan, antamaan ja vastaanottamaan palautetta ja rakentamaan yhteistyötä." Tällainen asenne kuvaa mielestäni yliopisto-opettajan hyviä työyhteisövalmiuksia myös verkko-pohjaisen opetuksen suunnittelun ja toteutuksen suhteen. Jaetun asiantuntijuuden tunnusomaisia piirteitä ovat muun muassa tiedon jakamista ryhmässä sekä tietojen ja taitojen yhdistämistä uudeksi tiedoksi (ks. esim. Hakkarainen, Lonka & Lipponen 2002). Kollegoitteni rooli - ja minun toimintani suhteessa heihin - voi verkko-opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa rakentua tämän periaatteen mukaisesti.
Periaate konkretisoituu toiminnassa, jossa tapahtuu jo olemassaolevan asiantuntijuuden kartoittamista ja sen hyödyntämistä. Tästä minulla on kokemuksia muun muassa sähköiseen tenttimiseen, omien nettisivujeni päivittämiseen ja Moodlen käyttöön liittyen. Kaikissa näissä olen saanut apua paremmin kärryillä olevilta kollegoilta. Jaettu asiantuntijuus sisältää mielestäni jo käsitteellisesti vuorovaikutteisuuden, jossa asiantuntijuus laajenee monensuuntaisesti; vaikka osa yhteisön jäsenistä olisikin ajoittain enemmän vastaanottajan ja oppilaan roolissa, näin ei voi olla jatkuvasti ja jokaisen asian kohdalla. VOA-koulutuksen myötä minulla on nyt käytössäni mahdollisuuksia rikastuttaa lähityöyhteisöni verkko-opetuksen taitoja eli kasvattaa tietoisuutta opetusteknologista välineistä ja pohtia yhdessä niiden avaamia pedagogisia näköaloja.
Mitä tämä voisi tarkoittaa käytännössä? Mieleen ilmaantuu heti kolme sanaa: Padlet, Etherpad ja Sway. Siinä on kolmikko, jonka voisin esimerkiksi ensi lukukauden alussa esitellä kollegoilleni jaetun asiantuntijuuden nimikkeen alla. Valjastin taannoin Padletin ja Swayn omiin luentokertoihini yhdessä useamman kollegan kanssa yhdessä toteuttamallamme luentosarjalla. Tulin maininneeksi käytämäni välineet, mutta en kuitenkaan näyttänyt kollegoilleni mistä oli kyse. Virhe! Jaetun asiantuntijuuden nimissä minun olisi pitänyt demonstroida, mistä on kyse ja raportoida kokemuksistani. (Nyt tähän asti kirjoitettuani juoksin koputtelemassa viime lukuvuonna VOA-opintoihin osallistuneen kollegani ovea kysyäkseni, josko järjestäisimme kollegoillemme vapaamuotoisen verkko-opetusteknologiatyöpajan yhdessä. Hän ei ollut huoneessaan, joten asia jää myöhemmin sovittavaksi).*
Osastomme opettajista useat ovat osallistuneet vanhamuotoisen yliopistopedagogiikan koulutukseen, joten pedagogisen pohdiskelun ja itsensä kehittämisen periaate on verraittain hyvin sisäistetty. Tiedän myös, että verkko-opetuksen eri muodot kiinnostavat monia kollegoitani. Ajatus oman asiantuntijuuteni jakamisesta ei siis ole mikään outo ja ennenkuulumaton idea.
Toimiva työyhteisö ja kollegiaalisuus
Näen opetukseen liittyvien kysymysten jakamisen ilmauksena yleisemmin hyvästä tavasta toimia työyhteisössä. Halu toimia yhdessä ja rakentavasti toisten kanssa on tärkeää. Yhteinen toiminta verkko-opetuksen valmiuksien äärellä on keino kehittää työyhteisöä ja tukea työtovereita opetuksen eli keskeisen perustehtävän hyvässä toteuttamisessa. Tällä tavoin lähityöyhteisössäni voitaisiin tietoisesti yhdessä kiinnittää huomiota oppimisympäristöön ja siinä käytettäviin peadagogisiin ja teknisiin ratkaisuihin. Verkko-opetuksen suunnittelu voi siten palvella laajemminkin opetuksen suunnittelua ja arviointia - ja työssä viihtymistä! Ismo Aho tutki väitöskirjassaan opettajien selvitymistä. Persoonallisten ja koulutuksellisten tekijöitten lisäksi keskeiseksi myönteiseksi tekijäksi nousi työyhteisö. Ahon mukaan (2011, 7) "työyhteisö vahvistaa parhaiten opettajan selviytymistä yhteisöllisyyden, selkeän ja toimivan toiminta- ja keskustelukulttuurin sekä uutta opettajaa tukevan toiminnan kautta." Jaetun asiantuntijuuden mukainen toiminta opetuksen alueella voi siis merkittävällä tavalla palvella opettajien jaksamista ja työstä selviytymistä.
Kuvatunkaltainen yhteistoiminta ilmentää kollegiaalisuutta, johon Sahlbergin (1996, 118) mukaan liittyy yhteisöllisinä normeina muun muassa ammatillista vuoropuhelua, yhteistä suunnittelua, kollegan työn seuraamista sekä oman työn ja työyhteisön arviointia.
Kollegiaalisuuden ilmauksena voidaan pitää osallistumista UEF:n Oppituvan järjestämään Oppimisympäristöseminaariin elokuussa 2017. Olen lupautunut esittelemään tapahtumassa omia opetuskokeilujani. Näin pääsen jakamaan omaa asiantuntijuuttani (tai ainakin kokemuksiani) laajemmin omassa yliopistossani.
Kiteytys: oma kollegiaalisuutta henkivä toimintani jaetun asiantuntijuuden periaatteen mukaisesti verkko-opetuksen hyvien käytänteiden edistämiseksi lähityöyhteisössäni sekä palvee että ilmentää hyvän työyhteisön rakentumista.
* Tavoitin kollegani myöhemmin. Sovimme, että otamme asian esille osastomme henkilökunnan lukuvuoden 2017 suunnittelupäivässä. Työtyhteisön kehittämistoimia jaetun asiantuntijuuden nimissä on siis luvassa.
____________
Lähteet
Aho, I., Mikä tekee opettajasta selviytyjän? Acta Electronica Universitatis Tamperensis 905. Tampere: Tampereen yliopistopaino 2011. [https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/66711/978-951-44-7893-2.pdf?sequence=1]
Hakkarainen, K., Lonka, K. & Lipponen, L., Tutkiva oppiminen. Älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen. Helsinki: WSOY 2002.
Sahlberg, P., Kuka auttaisi opettajaa? Post-moderni näkökulma opetuksen muutokseen yhden kehittämisprojektin valossa. Jyväskylä: University of Jyväskylä 1996.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti