Olen valinnut kevään opetuskokeiluni työvälineeksi Skypen, joka mahdollistaa henkilökohtaisen ohjauskeskustelun etäällä minusta eri puolilla Suomea olevien graduntekijöiden kanssa.

Olen päättänyt hyödyntää opetuskokeilussa ohjauksen kahdenlaista orientaatiota, jotka Sanna Vehviläinen on esitellyt teoksessaan Ohjaustyön opas. Orientaatioitten kuvauksen taustalla on terapiavuorovaikutus, jota Vehviläinen soveltaa ohjaukseen.

Ensimmäistä orientaatiota hän nimittää kannattelevaksi orientaatioksi, jossa keskitytään osoittamaan, että keskustelukumppanin tunne, kokemus tai viesti on kuultu. Viestinnässä korostuvat silloin kuuntelun ilmaukset ja erilaiset peilaavat puheenvuorot sekä empaattinen tunneviestintä.

Toinen orientaatio on nimeltään tutkiva orientaatio, jossa painottuu käsillä olevan aihepiirin tutkiva tarkastelu. Tavoitteena on kysymysten, johtopäätösten tai muunlaisten johdattelujen kautta nostaa esiin keskustelukumppanin puheesta merkityksellisiä yhteyksiä ja kerrostumia.

Vehviläinen kuvailee laajasti kahtalaisen orientaation soveltamista ohjaukseen. Ensinmainittu kiteytyy mielestäni läsnolon taitoon: ohjaaja on avoinna suhteessa ohjattavaan, pyrkii kuulemaan sen, mitä hänelle kerrotaan ja myös ilmaisee sen, mitä kokee kuulleensa. Kannattelevan orientaation merkitys korostuu tunteita herättävissä tilanteissa, joissa käsitellään ongelmallisia kokemuksia. Tutkiva orientaatio kohdistuu ohjauksessa siihen mitä tapahtuu tai tehdään, esimerkiksi ohjattavan prosesseihin ja tutkimuskohteen havainnointiin. Keskustelun kohteena voi olla esimerkiksi ohjauksessa syntyvä kirjallinen tuotos, kuten pro gradu -tutkielman teksti. Vehviläinen painottaa eri laajuisten ja prosessin eri kohtiin kohdistuvien kysymysten merkitystä tutkivan orientaation keskeisenä toteutusmuotona.

Tuntuu selkeyttävältä saada Veviläisen teoksen avulla käsitteellistettyä ohjauksen kaksi tärkeää, mutta hyvin erilaista tasoa. Hänen käsitteidensä avulla pystyn ohjauksessani paremmin tavoittamaan - ja toivottavasti myös aktualisoimaan - sekä opiskelijan kohtaamisen että hänen tutkimusprosessinsa ohjaukselliset mahdollisuudet. 

Helmikuu on tuonut mukanaan toiseen oppimiskokeiluun valmistautumisen. Kokeilu painottuu viestintään verkko-opetuksessa. Aihe on viime viikolla osoittanut ajankohtaisuutensa. Pari käynnissä olevalla verkkokurssilla olevaa opiskelijaa antoi minulle kahdenkeskisen viestittelyn yhteydessä palautetta kurssin toteuttamisesta. Toinen piti työskentelyohjeita epäselvinä, toinen taas pohti oliko verkkokurssin työmäärä aivan kohtuullinen ja tehtävien rytmitys kohdallaan.

Saamani palaute on arvokasta monella tapaa. Pyytämättä annettu palaute kertoo opiskelijan todellisesta ongelmasta. Kun tilanne tulee opettajan tietoon, asialle on mahdollista tehdä jotakin yhdessä. Nyt saamani palaute myös mahdollistaa opetuksen kehittämisen - tämänvuotisen kurssin ohjeistuksen, mitoituksen ja rytmityksen tarkistaminen toivoakseni parantaa ensi syksynä saman kurssin aloittavien opiskelijoiden tilannetta. Lisäksi rakentavassa hengessä annettu ja vastaanotettu palaute edistää opiskelijan ja opettajan yhteyttä ja keskinäistä luottamusta. Nyt esille nostetuista aiheista syntyi hyvää keskustelua, jossa oman kokemukseni mukaan päästiin kummassakin tapauksessa molempien osapuolten kannalta hyvään lopputulokseen.

Kiitos siis palautteesta, arvon opiskelijat!

Tänään käynnistyi Viestintä ja vuorovaikutus verkossa -opintojakso. Oppimiskokeilun suunnittelu lähti rytinällä käyntiin. Näillä näkymin otan kohteekseni vuorovaikutuksen etäohjauksessa. Käynnissä oleva verkkopohjainen tutkielmaseminaari tarjoaa oivan kohteen niin etäohjauksen pedagogisten haasteiden ja hyvien käytänteiden pohdinnalle kuin uusien välineiden valjastamiselle ohjauksen palvelukseen.

Taas mennään!

Laajensin tänään verkko-ohjaamisen repertuaariani uuteen ulottuvuuteen: julkaisin tutkielmaseminaarin Moodle-alustalla syyslukukauden päättymisen kunniaksi lyhyen (kesto 1:30) tervehdysvideon. Laadin videon VOA-koulutuksen verkkopajassa tutustumallani mailVU-ohjelmalla.

Videon sisältö ei ole kovin kummoinen eikä sen ohjauksellista funktiotakaan voi pitää järin merkittävänä. Mutta ei se aivan merkityksetönkään ole, tulinhan verkossa esiin omalla naamallani ja äänelläni itselleni uuden välineen kautta. Nyt kun pää on avattu, ties vaikka jatkossa käyttäisin videoita selkeämmin myös ohjaukseen esim. tehtävänantojen muodossa. Toisaalta nyt tekemäni viestin tyyppiset tervehdykset voivat myös olla itsessään tarpeellinen viestinnän muoto jatkossakin. Onhan video konkreettinen osoitus siitä, että haluan tavoittaa opiskelijat, olla kohtikäyvä. Ajattelen, että jo sellaisenaan videotervehdykset tukevat verkko-opetuksen vuorovaikutuksellisuutta.

Olen tänään silmäillyt Sanna Vehviläisen teosta Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Teoksen loppupuolella käsitellään ohjausta pedagogiikkana eli mitä taitoja ja asenteita se harjoittaa ohjattavissa. Vehviläinen tarkastelee ohjausta pedagogiikkana tutkielman ohjaamisen kontekstissa. Aihepiiri on itselleni läheinen paraikaa käynnissä olevaan verkkopohjaisen graduseminaarin johdosta.

Vehviläisen tarkastelun pääpaino on ohjaajan toiminnassa: minkälaisia ohjattavien taitoja ja valmiuksia vahvistavia ratkaisuja hän voi löytää ohjauksen arkipäivässä ilmeneviin ongelmiin. Oli ilahduttava lukea ohjauksen ongelmista niiden pedagogista merkitystä korostavasta näkökulmasta. Vehviläinen käyttää tästä nimitystä ohjauksellinen ongelmanratkaisu.

Opponoinnin ohjeistaminen, keskustelun tukeminen, kirjoittamista arkailevien opiskelijoiden ohjaaminen tekstin tuottamiseen... Toiminta ja ratkaisut näissä käytännön ohjaustyön ilmentymissa ovat myös pedagogiikkaa. Vehviläisen mukaan toimijuutta vahvistava työprosessi on eduksi oppimistulosten kannalta. Hyvä työskentelyprosessi tuottaa kokemuksen kehittymisestä ja toimijuuden muutoksesta, joilla on opsikelijalle opinnäytetyötä laajempi merkitys.

Pedagogiikka siis ilmenee ohjauksen tavoitteellisuudessa, siinä, että etsitään ratkaisuja tutkielman tekemisen perusongelmiin. Millä tasoilla ratkaisuja etsitään? Minkälaista osaamista tavoitellaan? Millainen osaaminen on tavoitellun tuloksen kannalta tärkeää? Millä keinoin päästään ongelmiksi muodostuneitten asioitten yli? Vastaukset synnyttävät pedagogisia ratkaisuja, joilla ohjaus vie oppilaan prosessia ja oppimista eteenpäin.