Työviikon päätteeksi ajattelin virkistää itseäni annoksella verkko-opetuksen pedagogiikkaa. Kaivoin esiin Erika Löfström ja Anne Nevgin verkko-opetusta käsittelevän artikkelin. Olin aiemmin silmäillyt artikkelia, joka otsikoiden perusteella tuntui käsittelevän teemoja, joihin olen itse kuluvana syksynä törmännyt omalla verkkokurssillani: tehtävien rytmittäminen, keskustelun edistäminen, läsnäolon ja ohjauksen toteuttaminen... Ehkä saisin tekstistä näkökulmia ja vahvistusta omalle toiminnalleni?

Otin kirjan käteeni ja aloin lukea. Lukeminen pysähtyi ensimmäiseen virkkeeseen: "Verkko-opetusta aloittelevan on syytä pohtia, miten ja miksi hän opettaa."

Kaksi kysymystä: Miten opetan? Miksi opetan?

Kaksi lyhyttä vastausta: Opetan (verkossakin) parhaan kykyni ja ymmärrykseni mukaan. Opetan (verkossa) sekä käytännön pakosta että siihen tarjoutuneesta mahdollisuudesta.

Hieman täsmennystä: Oman opettajuuden pedagogisten valmiuksien ylläpito ravitsee ja tarjoaa ärsykkeitä opettamisen kyvyilleni ja ymmärrykselleni. "Miten opetan" on siis (osaltaan) riippuvainen siitä, miten olen harjaantunut ja harjaannuttanut itseäni opettajana. Tutkielmaseminaarin vieminen verkkoon lyhyellä varoitusajalla nousi sekä (etä)opiskelijoiden tarpeista että rohkaistumisesta siihen, että voisin tehdä jotakin aivan uutta. "Miksi opetan (verkossa)" johtuu siis siitä, että käytin hyväkseni momentumin, joka alkuun johdatti minut mukavuusalueeni ulkopuolelle. Nyt muutaman kuukauden jälkeen huomaan mukavuusalueeni laajentuneen.

Täällä sitä ollaan, uudessa tilanteessa, osaltaan uudenlaisena opettajana.

__________________

Lähde:

Erika Löfstöm & Anne Nevgi, Verkko-opetuksen linjakkuus ja yhteisöllinen oppiminen. - Yliopisto-opettajan käsikirja. Toim. Sari Lindblom-Ylänne & Anne Nevgi. 2. painos. Helsinki: WSOY 2011. 300-317.