Osaaminen verkko-opettajana ja -ohjaajana: tavoitteet ja loppuarviot

Lähtötilanne

Koulutuksen alussa elokuussa 2015 kaivoin esille kymmenen vuoden takaiset ylopistopedagogiikan muistiinpanoni ja tuolloin tekemäni tehtävät. Niissä eteeni avautui opettajan urani ja yliopistopedagogiikan opintojen alkutilanteessa vallinneet käsitykseni opettajuudesta, oppimisesta ja kehittymistarpeistani opettajana. Mielenkiintoista luettavaa. Samalla tuntui hieman epämiellyttävältä palata vanhoihin aikoihin ja vuosikertojen takaisiin omiin ajatuksiin. Millä tavalla olen kehittynyt tuolloin eteeni avautuneella opettajuuden kentällä?

Erilaista osaamista opettamisesta on kertynyt 15 vuoden opetustyön muodossa. Konkreettisia taitoja ovat ainakin ajoittainen kyky vapautua kontrolloimasta tilanteita, halukkuus oppimisvastuun antamisesta opiskelijoille ja opetuksen suunnittelu oppimista ajatellen (eri asia on, miten siinä onnistun). Pedagogiset periaatteet näen ennen kaikkea käytännön mahdollisuuksina, opetukseen vaikuttavina ja siinä ilmenevinä asenteina, käytänteinä ja pyrkimyksinä, jotka on eri tavoin mahdollista viedä opetustilanteisiin. Kokemus yliopisto-opettajana toimimisesta on lisännyt ymmärrystä oman ja opiskelijoiden toiminnan kytkeytymisestä osaksi laajempaa oppimisen ilmiötä. Ikään kuin teoreettinen viitekehys piirtyisi aika ajoin konkreettisina muotoina esiin opetuksessa. Näin syntynyt tiedostava toiminta ja havainnointi on keventänyt opettamisen taakkaa. Oppiminen on viime kädessä opiskelijoitten itsensä vastuulla, minun tehtäväni on antaa sille suotuisia edellytyksiä ja olla olematta esteenä.

Vuosien takainen yliopistopedagogiikan opiskelu synnytty pedagogista kokeilunhalua. Tämä kausi on kuitenkin päättynyt ja huomaan jossain määrin ”sulkeutuneeni” pedagogiselta innovatiivisuudelta. Kenties olen enemmän perinteisen yliopisto-opettajan kaltainen kuin joskus aiemmin. Oman sisäisen innostuksen tason vaihtelun lisäksi kehitykseen (vai taantumiseen) on vaikuttanut kokemukseni opiskelija-aineksen muutoshaluttomuudesta uusien menetelmien kokeilemisessa sekä yleinen innottomuus opiskelun suhteen. Koen, että kunnianhimoisimmat suunnitelmani (mm. tutkivan opettamisen periaatteella toteutetut kurssit ja vertaisryhmän varaan rakentuva opetus) ovat säännönmukaisesti kariutuneet siihen, että opiskelijat eivät mielestäni ole hoitaneet vastuitaan riittävän sitoutuneesti. En voi tietenkään sälyttää kaikkea vastuuta opiskelijoille. Ehkä en ole opettajana ole osannut olla riittävän innostava tai osannut itse riittävän hyvin menetelmiä, joita olen tuonut opetukseen. Tiettyä turhautuneisuutta on vuosien ajan joka tapauksessa kasautunut. Joitakin pysyviä hyviä pedagogisia käytänteitä opetukseeni on silti jäänyt. Ja olen edelleen periaatteessa halukas kokeilemaan uusia asioita. Kynnys oman toiminnan muuttamiseen ja pedagogisten periaatteiden toteuttamiseen käytännössä ei siis ole lähtökohtaisesti kovin korkea.

Tästä pääsemmekin verkko-opetukseen. Se periaatteessa uusi ja jännittävä alue, jossa minulla on vain vähän kokemusta. Toimin vuosien ajan Avoimen yliopiston etäopettajana, jossa roolissa vastaanotin Moodlessa tenttiinilmoittautumisia, laadin siellä kysymykset, tarkistin saapuneet vastaukset ja annoin palautteen. Parilla omalla kurssillani olen lisäksi aiemmin käyttänyt Moodlea aineiston jakamiseen. Muuta kokemusta minulla ei verkko-opetuksesta ole. Kun näiden opintojen alussa esitän itselleni kysymyksen "minä verkko-opettajana ja -ohjaajana?", vastausta on vaikea antaa. Voisin kai sanoa olevani potentiaalinen verkko-opettaja.

Tavoitteet

Koulutuksen alussa asetin itselleni seuraavat tavoitteet:

1. Inspiroituminen. Tämä tavoite liittyy kokemukseen opettajana toimimisesta. Näen opinnot mahdollisuutena virkistäytyä ja innostua opettamisesta, tilaisuutena ruokkia opettamisen intoa. Haluan kuulla ja oppia muilta. Haluan uskaltaa tehdä uusia asioita ja/tai muuttaa vanhaa.  
2. Uudet välineet ja rohkeus. Tämä on konkreettinen työvälineisiin liittyvä tavoite. Tavoitteenani on oppia uudenlaisia välineitä ja rohkaistua hyödyntämään niitä opetuksessa pedagogisesti mielekkäällä tavalla.
3. Sitoutuminen. Olen päättänyt, että toteutan kaikki tehtävät tunnollisesti ja hyödyntäen niihin sisältyvän oppimispotentiaalian. Tarkoitukseni ei siis ole suorittaa opintoja rimaa hipoen vaan aidosti oppien. Luonnollisesti työn ohessa tehtäviin opintoihin satsaaminen saattaa joutua töiden kasautumisesta johtuvan ailahtelun uhriksi.

Asettamani tavoitteet heijastavat sekä Pedagogiset ja teknologiset prosessit oppimisprosessien suunnittelussa ja toteutuksessa -opintojakson että Viestintä ja vuorovaikutus verkossa -opintojakson osaamistavoitteita. Opintojaksojen jälkeen minun tulisi osata

1. suunnitella, arvioida ja kehittää pedagogisesti perusteltuja ja teknologisesti toimivia oppimisprosesseja
2. määritellä verkon ja etäopetuksen monipuolisia mahdollisuuksia viestinnässä ja vuorovaikutuksessa
3. tunnistaa, arvioida ja valita oppimisprosessia tukevia opetusteknologisia välineitä 
4. arvioida ja käyttää viestinnän, vuorovaikutuksen ja ohjauksen menetelmiä ja viestintärooleja
5. osaat käyttää pedagogisesti rakentavalla tavalla opetusteknologiaa sekä soveltaa viestinnän, vuorovaikutuksen ja ohjauksen menetelmiä monipuolisesti opetuksessani, oppiaineessani ja koulutusohjelmassani.

Opintojaksojen tavoitteissa korostuvat yhtäältä uudenlaisten välineitten tietoinen peadagoginen perustelu osana opetuksen kokonaisvaltaista suunnittelua sekä harjaantuminen uusien välineitten käytössä. Toisaalta painottuu viestintä ja vuorovaikutus, johon kohdistuu erityisiä vaatimuksia, kun opetus tapahtuu verkkoympäristössä.

Loppuarvioita

 

Tavoitteiden saavuttaminen

Koulutukselle annetuissa tavoitekuvauksissa katson saavuttaneeni ennen muuta neljässä ensimmäisessä kohdassa mainitut tavoitteet. Koulutus on antanut valmiuksia ja kokemusta pedagogisesti perusteltujen ja teknologisesti toimivien oppimisprosessien suunnitteluun ja arviointiin. Verkko-opetuksen sunnittelu ja ratkaisujen etsiminen viestinnän ja vuorovaikutuksen näkökulmasta on ollut kehittävää ja rohkaissut minua uudenlaisiin aluevaltauksiin - ja toimimaan omana itsenäni uudenlaisessa oppimis- ja opetusympäristössä. Lisäksi olen opintojakson aikana monin eri tavoin tunnistanut, arvioinut ja valinnut oppimista tukevaa opetusteknologiaa ja sitä käyttäessäni tietoisesti tarkastellut vuorovaikutuksen kysymyksiä.

Uudenlaisen opetusteknologian haltuunottoon liittyi myös alkuun kriittinen suhtautuminen joitakin esiteltyjä sovelluksia kohtaan. Muun muassa Sway näyttäytyi omiin tarpeisiini alkuun kankealta ja rajoitetulta, vaikka kuinka joustava onkin. Keväällä 2016 olin kuitenkin tilanteessa, jossa opetusperiodini käynnistyessä valmistelin luentotilantessa seinälle heijastettavan tausta-aineiston yksinomaan Swaylla!

Tavoitteiden viidennessä osa-alueessa mainittu koulutusohjelman mittakaava jäi tavoittamatta, ellei omaa opetustani voida nähdä ilmauksena, jolla hoidan omalta osaltani uudenlaisen teknologian soveltamista koko koulutusohjelmassa. Aito koulutusohjelmatason saavuttaminen edellyttäisi työyhteisöni laajempaa osallistumista uuden opetusteknologian hyödyntämiseen. Luonnollisesti kollegoiden kanssa keskustelu käynnissä olevista VOA-opinnoistani on ehkä vähäiseltä osalta koulutusohjelmaan vaikuttamista. Oppiaineen tasolla vaikutus on suurempi, kannanhan nykyisessä tehtävässäni päävastuun oppiaineestani. Jo yksin tutkielmaseminaarin vieminen verkko-opetukseksi on vaikuttanut merkittävästi omaan oppiaineeseeni (ja työhöni). Lukuvuoden 2015-2016 aikana tein tähän koulutukseen liittymättä toimia, joilla opetusteknologia tuli aiempaa enemmän hyödynnetyksi omassa oppiaineessani. Olen muun muassa ottanut käyttöön sähköiset tentit ja hyödyntänyt uutta opetusteknologiaa VOA-opetuskokeilujen ulkopuolella.

Henkilökohtaisista itselleni asettamista tavoitteista näkisin, että inspiroitumisen ja sitoutumisen tavoitteissa ilmenee asenne, joka mahdollistaa pedagogisesti ja teknologisesti toimivien oppimisprosessien suunnittelun ja toteutuksen. Kurssin annetut tavoitteet ja omat tavoitteeni ovat kohdanneet mielekkäällä tavalla - ja mahdollistaneet hyvän oppimisen. Katson saavuttaneeni henkilökohtaiset tavoitteet sekä inspiroitumiseen että uusiin välineisiin liittyviltä osin. Kuten edellä totesin, olen uskaltanut ja halunnut tarttua uusiin välineisiin muutenkin kuin vain VOA-opintoihin sisältyvissä opetuskokeiluissa. Olen kasvattanut rohkeutta ja sitä kautta saanut hyviä kokemuksia. Opintojakso on ollut innostava ja hyödyllinen. Opettajuuden kysymysten jakaminen oman lähityöyhteisön ulkopuolisten kollegoiden kanssa on ollut tärkeää. Verkkopajoissa ja osin lähitapaamisissa esitellyt uudet välineet ovat kaikki olleet mielenkiintoisia, vaikka eivät ehkä kaikilta osin minulle käyttökelpoisia.

Uuden opetusteknologian haltuunotto ja vieminen opetukseen Pedagogiset ja teknologiset prosessit oppimisprosessien suunnittelussa ja toteutuksessa -opintojaksolla tuntui hyvältä ja merkitykselliseltä. Viestintä ja vuorovaikutus -opintojakson harjoitteet ja opetuskokeilu tarjosivat hyvää vahvistavaa palautetta persoonallisen opettajanroolini soveltuvuudesta myös verkko-opetuksen erilaisiin välineisiin.

Sitoutumisen tavoite on myös täyttynyt lähes toivomallani tavalla. Elämässä yllättäen ilmaantuneiden tekijöiden johdosta en onnistunut palauttamaan aivan kaikkia tehtäviä ajallaan, mutta valtaosan kuitenkin. Aikaa olen omasta mielestäni käyttänyt jokaiseen tehtävään riittävästi. Ajatus oppimisesta on pysynyt ensisijaisena enkä ole lähtenyt ”suorittamaan” tehtäviä. Portfoliotyöskentely jäi paitsioon loka-marraskuuksi. Tältä osion hyvän sitoutumisen tavoite ei täyttynyt. Joulukuussa 2015 aktivoiduin sekä oppimispäiväkirjan että portfolion kirjoittamisessa. Olen mielestäni jaksanut työskennellä motivoituneesti koko lukuvuoden.

 

VOA-koulutuksen vaikutus ja ajatukset jatkosta

Edellä on käynyt ilmi, että koulutus on tarjonnut paljon uutta ajateltavaa ja kokeiltavaa. Samalla se on on myös vahvistanut jo olemassa olevia käsityksiäni oppimisprosessin suunnittelusta. Opetukseni suunnittelussa lähtökohtanani on kulloisenkin kurssin tavoite- ja sisältökuvaus. Suunnittelu lähtee liikkeelle kuvauksessa mainitusta substanssista ja sen jakautumisesta opintojakson yksittäisten luentokertojen alueelle (millä tavoin kantavat teemat toistuvat ja jakautuvat pienemmiksi osioiksi). Ydinainesanalyysin myötä eteen piirtyy samanaikaisesti sekä oppimistavoitteiden ”kova ydin” että opintojakson rakenne. Tätä kokonaisuutta tarkastelen suunnittelun alla olevaa jaksoa edeltävien opintojen tavoitteita vasten. Pyrkimyksenä on kytkeä opintojakso linjakkaasti edeltäviin tavoitteisiin. Haluan yksittäisellä kurssilla tarjota opiskelijoille palasen, joka on mahdollisimman luontevasti liitettävissä osaksi laajempaa oppimisprosessia. Opetuksen pedagogiset ratkaisut ovat yhteydessä sekä tähän laajempaan prosessiin että kyseisen opintojakson puitteissa tapahtuvaan oppimisprosessiin (mm. aiempaa oppimista aktivoivat tehtävät, uuden tiedon hankintaan ja prosessointiin liittyvät ratkaisut, opitun arviointia ja sisäistämistä tukevat käytänteet). Pedagogiset ja teknologiset prosessit -opintojakso vahvisti käsitystäni siitä, että pedagogisen prosessien suunnittelu on keskeinen osa opetuksen suunnittelua. Teknologian tulee sijoittua tämän suunnitelman kehykseen eli rakentua pedagogisista ratkaisuista käsin. Kaksi opetuskokeiluani rajoittuivat vain yhteen - tosin varsin laajaan - kurssiin, joten järin laaja-alaista mullistusta ei tapahtunut.

Toisaalta koulutus avasi myös uudenlaisia näkökulmia, laajensi ajatteluani ja pedagogista ymmärrystä sekä muutti asenteita. En ole ollut uusien teknologisten sovellusten innokas käyttäjä sen enempää yksityiselämässä kuin opettajanakaan. Koulutuksen aikana esitellyt ja VOA-opinnoissa käytetyt teknologiset sovellukset avautuivat eteen matalan kynnyksen periaatteella. Käytännössä itse kokeillut sovellukset tarjosivat osallistavan näkökulman niiden pedagogisten perusteiden näkemiseen. Voin sanoa, että en ole asenteiltani niin varovainen kuin aiemmin. Usean sovelluksen kohdalla (kuten vaikkapa Padlet, Etherpad ja Skype-keskustelut) teknologisten välineitten pedagoginen ulottuvuus oli välittömästi todettavissa. Teknologisen helppouden johdosta niiden käyttöönotto on myös äärimmäisen helppoa. Juuri tällaisten yksinkertaisten teknologisten apuvälineitten kohdalla pedagoginen soveltuvuus tulee mielestäni selkeimmin esille. Löysin erilaisia mahdollisuuksia kytkeä opintojakson aikana esiteltyjä sovelluksia osaksi omaa opetustani, ja käytinkin Padletia parilla luennolla maaliskuussa 2016. Padlet on koko opetusryhmän keskinäistä vuorovaikutusta rikastuttava uudenlainen työkalu.

Kolmanneksi, opintojakso on kartuttanut käytännön kokemusta ja taitoja etenkin teknologian hallinnassa. Sovellusten hyvä hallinta on avainasemassa niiden valjastamiseen pedagogisiin päämääriin. Teknologia teknologian itsensä takia ei ole riittävä periaate. Myös liian monimutkainen teknologia synnyttää ainakin minulle opettajana pelon siitä, että oppimisprosessin selkeys kärsii ja hallinnan tunne katoaa. Luulen, että tämän opintojakson jälkeen seuraan henkilöstökoulutuskalenteria uudella silmällä pitääkseni itseni ajan tasalla uusista, mielellään yksinkertaisista teknologisista sovelluksista. En pidä mahdottomana sitä, että lähden tietoisesti hakemaan teknologisia sovelluksia pedagogisten tavoitteiden saavuttamiseen.

Merkityksellisintä lienee ollut rohkaistuminen, että olen uskaltanut ottaa uudet välineet haltuun. Tähän on liittynyt pedagogisten periaatteiden parempi sisäistäminen ja tietoinen vuorovaikutukseen keskittyminen, koska uusien välineitten äärellä - kiitos etenkin opetuskokeiluitten - on ollut pakkokin selvittää itselleen miksi ja miten näitä välineitä käytän. Nostan siis rohkaistumisen koulutuksen kaikkein merkityksellisemmäksi vaikutukseksi. Yhden tai kahden toimivan sovelluksen hallinnan sijaan katson siis rakentuneeni ennen kaikkea asennoitumisen tai jopa voimautumisen merkityksessä. Tämä on osaltaan seurausta kollegoitten, mentorien ja kouluttajien palautteesta, jotka ovat auttaneet tunnistamaan vahvuuksiani oppilasta kohtikäyvässä vuorovaikutuksessa myös verkko-opetuksen alustoilla ja välineillä.

Jatkossa haluaisin kehittää kykyäni suunnitella opetusta siten, että se nykyistä paremmin toisi esiin ja mahdollistaisi oppimisprosessit. Oppimisprosessien kehittämisen näkökulma jää tulevaisuudessa nähtäväksi – siis missä määrin opintojakso on sysännyt liikkeelle jotakin sellaista, joka ilmenee opettajuuteni kehittymisenä. Teknologian ja pedagogian dialogi tarjoaa kehittymiselle hyvän lähtöalustan. Selvää on, että tulen jatkossa seuraamaan henkilöstökoulutuksen sivuja, jotta pääsen virkistymään ja virittäytymään uudenlaisten tai tuttujenkin pedagogisten ja opetusteknologisten aiheitten äärellä.

Arvioita kollegaryhmästä

Kollegaryhämme on ollut toimiva ja tarpeellinen. Kahdella kampuksella eri tiedekunnissa ja osastoissa oleva opiskelijaryhmämme on niin hajallaan, että ryhmäytyminen ei varmaankaan olisi onnistunut koko porukan kesken. Ennalta määrätty kollegaryhmä oli erittäin tarpeellinen osa opiskeluun sitouttamista. Se palveli myös osallisuuden kokemusta: tein opintoja yhdessä toisten kanssa, en yksin ja erillään verkossa.

Ryhmämme aikataulujen sopiminen oli välillä hankalaa. Vertaispalautesessioissa emme esteitten takia välttämättä olleet kaikki paikalla joka kerta, mutta toisinaan kyllä. Kukaan ei kuitenkaan lusmuillut, vaan kaikki olivat sitoutuneita kollegaryhmässä työskentelyyn. Palautetta saatiin ja annettiin eri tavoin, monesti myös vaiheissa, jossa sitä ei ollut erikseen ohjeistettu annettavaksi.

Koen olleeni asiallinen ja sitoutunut kollegaryhmäläinen. Osallistuin kommentointiin Moodlen keskustelualustoilla. Olin mukana lähitapaamisissa ja keskusteluissa. Yhtä opetuskokeilua en sen nopean toteutuksen aikataulusta johtuen päässyt seuraamaan.

Kollegaryhmäämme yhdistävä opettajuuden ja opettamisen aihepiiri synnytti luontevaa keskustelua kaikissa tapaamisissamme. Arvostan myös eri vaiheissa saamaani palautetta opetuskokeiluun liittyen. Oman perustyön feedback on harvinaista herkkua. Millä tavoin tätä voisi omien lähityötovereiden kanssa kehittää? Sitä pitäisi miettiä. Palautteen lisäksi hyvät keskustelut ja etenkin kollegoitten opetuskokeilujen seuraaminen olivat kollegaryhmän parasta antia. Oli todella mukava olla pariin otteeseen tarkkailemassa normaaleja opetustilanteita. Ne antoivat ajateltavaa sekä omasta opettamisesta että omasta roolistani opettajana. Pitäisiköhän alkaa säännöllisesti käydä eri oppiaineitten luennoilla?