Opetuskokeilu 1

Lähtötilanne: konteksti ja välineet

Aloitin syyskuussa tutkielmaseminaarin ensimmäistä kertaa verkko-opetuksena. Lukuvuoden 2015-2016 seminaariin ilmoittautui viisi opiskelijaa, joista neljä on ulkopaikkakuntalaisia. Työ- ja perhe-elämän sidonnaisuudet tekisivät säännöllisen Joensuussa käymisen hankalaksi. Näistä syistä johtuen yksi opiskelija keskeytti kurssin jo alkusyksystä.

Verkko-opetuksen asiantuntijavalmiudet -koulutukseen pääsemisen innoittamana uskalsin nopealla aikataululla viedä seminaarin Moodleen ja toteuttaa sen verkko-opetuksena. Tätä kautta syntyi opetuskokeiluni konteksti, virtuaalinen oppimisympäristö.

Seuraavaksi oli etsittävä sopiva sovellus opetuskokeilussa testattavaksi. En ollut aiemmin kokeillut verkko-opetusta, mutta kontaktiopetukseen pohjautuvan kokemuksen mukaan ounastelin, että vuorovaikutuksen tukeminen ja siinä onnistuminen muodostuu verkko-opetuksessa entistäkin haastavammaksi. Päätin siksi etsiä opetuskokeiluuni vuorovaikutusta edistäviä sovelluksia. Näin syntyi ajatus opetuskokeiluni teknologisten välineitten luonteesta.

Lokakuun 6. päivä osallistuin Satu Turkan vetämään Etherpad -verkkoklinikkaan. Yhteiskirjoittamiseen soveltuva Etherpad vastasi hyvin tarpeisiini. Löysin välineen, jolla voin saada erillään olevat opiskelijat yhteisen keskustelun ja samanaikaisen kirjoittamisen äärelle. Päätin käyttää sovellusta tehtävään, jossa opiskelijat itse yhdessä päättävät, millainen on tutkielmaseminaarin työskentelyilmapiiri ja millaiset pelisäännöt on yhteisellä työskentelyllä. Samassa verkkoklinikassa Satu Turkka esitteli lyhyesti OneDrive -verkkoalustan, joka vastasi tarpeeseeni esitelmätekstien jakamisen ja yhteisen kommentoinnin alustasta. Sähköpostilla jaettavat tiedostot eivät voineet tulla kysymykseen, sillä on ensiarvoisen tärkeää, että kaikki seminaariiin osallistujat (niin opiskelijat kuin ohjaaja) näkevät toistensa kommentit. Annoin opiskelijoille TOLLO-periaatteen mukaisesti mahdollisuuden ehdottaa hyväksi havaitsemaansa yhteisen kommentoinnin mahdollistavaa alustaa, mutta mitään konkreettista ehdotusta ei syntynyt. Koska OneDrive on automaattisesti kaikkien UEF:n opiskelijoitten saatavilla ja se tuntui sopivan tarkoitukseen, päätin, että käytämme sitten sitä.

Opetuskokeilussani oli siten kaksi osiota, joissa kummassakin perehdyin yhdessä oppimista ja vuorovaikutusta edistäviin teknologisiin sovelluksiin. Opetuskokeiluni ensimmäistä vaihe tapahtui verkkopohjaisena yhteiskirjoittamisena Etherpadissa 4.11.2015. Toinen kokeiluun kuuluva vaihe muodostui vuorovaikutteisesta tekstitiedostojen kommentoinnista. Opiskelijat kommentoivat toistensa esitelmiä, jotka jaettiin OneDrivessa muiden nähtäväksi, kommentoi­ta­vaksi, keskusteltavaksi ja edelleen ideoitavaksi. Kokeilun tämä vaihe alkoi joulukuun 2015 jälkipuoliskolla, jolloin opiskelijat toivat ensimmäiset esitelmänsä yhteisen kommentoinnin kohteeksi.Tekstin kommentointi jatkui toukukuulle 2016 asti.

 

Pedagogiset periaatteet

Opetuskokeiluni pedagogia pohjautuu sosiokonstruktivistiseen näkemykseen oppimisesta. Keskiössä on ajatus siitä, että oppiminen on yhteisöllinen prosessi, jossa samanaikaisesti korostuu yksittäisen oppijan aktiivinen rooli. Oppimisprosessissa hankittava uusi tieto yhdistyy aiemmin opittuun. Omassa opetus­kokei­lussani käytän sovelluksia, jotka mahdollistavat vuorovaikutuksellisia ja yhteistoimin­nallisia prosesseja ryhmässä tapahtuvan verkko-oppimisen tueksi. Reaaliaikainen verkkokes­kustelu on tehokas tapa motivoida vuorovaikutusta. Pedagogisen dialogin käsitteen mukai­sesti tavoittelen jokaisen tutkielmaseminaarissani olevan opiskelijan osallistumista ja sitoutu­mis­ta keskusteluun. Aito dialogi edellyttää, että verkkokeskustelu rakentuu keskustelijoiden tasavertaisuuden periaatteelle (Nevgi & Lindblom-Ylänne 2011, 220–221, 226–229; Lukkarinen & Kääriäinen 2012, 90; Suominen & Nurmela 2011, 18–19, 23).

Yhteiskirjoittamisen kohdalla tasavertaisuus todentuu siinä, että jokainen ryhmän jäsen on yhtäläisesti ja täysivaltaisesti osa ryhmän yhteisten tavoitteiden asettamisen ja kirjaamisen prosessia. Vuorovaikutteisessa kommentoinnissa tasavertaisuus puolestaan toteutuu siinä, että kaikkien ryhmäläisten suunnitelmat ovat samanaikaisesti kommentoitavina – jokainen kommentoija on myös kommentoitava.

Yhteisten tavoitteiden asettaminen ja tiedostaminen korostuu yhteisöllisessä oppimisessa, jonka mukaan oppimisen kannalta keskeisessä asemassa on ryhmä, joka on määritellyt yhteisen tavoitteen. Yhteisen tavoitteen eteen työskentely tekee ryhmän toiminnasta ja sen tiedonrakentamisesta yhteisöllistä. Yhteisöllisen oppimisen kantavat periaatteet tulevat kenties paremmin näkyviin vuorovaikutteisen kommentoinnin pitkässä prosessissa kuin ajallisesti pariin tuntiin rajautuvassa yhteiskirjoittamisen tehtävässä. Vuorovaikutteisen kommentoinnin prosessi ulottuu seminaarityöskentelyssä pitkälle aikavälille (marras – toukokuu). Vuorovaikutteisessa kommentoinnissa opiskelijat eksplikoivat eri rooleissa (opponentteina ja respondentteina) toistuvasti toisille omia ajatuksiaan, käsityksiään ja ratkaisujaan ajatuskulkujaan. Toistuva omien ratkaisujen tietoinen pohtiminen ja perustelemisen mahdollistaa syvenevän oppimisen ja tiedonrakentamisen prosessin. (Impiö, Pönkä & Vallivaara 2012, 12–13.)

Opetuskokeiluni kumpikin osio liittyy lisäksi tutkivaan oppimiseen (Koli & Silander 2006, 142–148). Yhteiskirjoittamisessa opiskelijat joutuvat yhdessä etsimään ja soveltamaan tietoa yhteisten tavoitteiden merkityksestä ryhmän toiminnalle. Näin he yhdessä tutkien vali­koivat oman tilanteensa kuvaukseen sopivia teoreettisia elementtejä. Vuorovaikutteinen tut­ki­mussuunnitelmien kommentointi puolestaan mahdollistaa oman tuotoksen itsenäisen kriit­tisen arvioinnin ja reflektoinnin. Tämä voi johtaa mielekkäämmin asetetun tutkimusky­symyk­sen syntyyn, muunlaisen rajauksen tarkentumiseen tai näkökulman selkiytymiseen. Luonnol­lisesti tutkivan oppimisen prosessin vaiheet piirtyvät selkeämmin esiin seminaarityöskentelyn myöhemmissä vaiheissa, kun opiskelijat tuovat tutkielmiensa osia yhteisen tarkastelun ja kom­mentoinnin kohteeksi – josta aukeaa uudelleenkirjoittaminen ja -työstäminen.

Osaamistavoitteet ja oppimisprosessi

Osaamistavoitteet ovat sekä teknologisia että sisällöllisiä. Teknologiset tavoitteet liittyvät käytettävien sovellusten hallintaan. Sisällöllisesti tavoitteet liittyvät sekä välittömiin että metatason tavoitteisiin: välittömänä tavoitteena on tuottaa ryhmältä vaaditut, vuorovai­kutusta ja kaikkien osallistumista edellyttävät tuotokset, metatason tavoitteena on tuottaa kokemus pedagogisen dialogin toimivuudesta osana ryhmässä tapahtuvaa oppimista (ja mahdollistaa vuorovaikutuksellisesti tapahtuvaa oppimista).

Oppimisprosessin vaiheet

1. Aikaisempien tietojen aktivointi 
Yhteiskirjoittaminen: Ennen ryhmän tavoitteiden asettamista opiskelijat ovat jo laatineet hen­ki­lö­koh­tai­set tavoitteet seminaarityöskentelylle. Ennakkotehtävänä ryhmän tavoitteiden aset­tamiselle opiskelijat pohtivat miten heidän henkilökohtaiset tavoitteensa ovat sekä myönteisesti että kielteisesti riippuvaisia ryhmän toiminnasta.
Tutkimussuunnitelmien kommentointi: Opiskelijat ovat saaneet kirjallisen ohjeistuksen oman tutkimussuunnitelmansa tekemiseen. Toisten tekemien suunnitelmien kommentointi tapahtuu näkökulmaa vaihtamalla: tekijästä tarkastelijaksi.

2. Tiedonrakentaminen
Yhteiskirjoittaminen: Ryhmään kohdistuvien odotusten ja toiveitten muokkaaminen yhteiseksi tavoitteeksi. Opiskelijat etsivät ja hyödyntävät ryhmäprosessiin liittyviä teorioita ja/tai esimerkkejä.
Tutkimussuunnitelmien kommentointi: Palautteen kautta mahdollistuva itsekriittinen reflektio ja suunnitelman kehittäminen.

3. Oppimisen arviointi
Aktiivinen osallistuminen sekä yhteiskirjoittamiseen että tutkimussuunnitelmien kommentointiin. Yhteiskirjoittamisessa seminaarivuoden lopussa ryhmän oma arvio yhteisten periaatteiden toteutumisesta (tarvittaessa aiemminkin, jos on nähtävissä lipsumista yhteisesti sovituista periaatteista). Tutkimussuunnitelmien kommentoinnissa kuvaus siitä, miten omasta tutkimussuunnitelmasta saatu palaute on hyödynnetty tutkimussuunnitelman täsmentämisessä.

 

Opetuskokeilun teknologiset perustelut

Yhteiskirjoittaminen: Ohjeistin opiskelijat käyttämään Etherpad-muistiota, jonka käyttöön perehdyin itse 6.10. olevassa workshopissa. Ethernet soveltuu erinomaisesti reaaliaikaiseen yhteiskirjoittamiseen, koska yhteisesti kirjoitettavan tekstin rinnalla on chat. Tasavertainen dialogi (ja sen seuranta) on lähtökohtaisesti mahdollista.

Tutkimussuunnitelmien kommentointi: Sovelsin Jari Larun oppimisympäristöseminaaris­sa (26.8.2015) esittelemää TOLLO-periaatetta ja pyysin opiskelijoita ehdottomaan (ja perustelemaan) yhteiseksi alustaksi parhaiten sopivaa alustaa. Ajattelin, että opiskelijat ovat minua kehittyneempiä pilvipalveluitten ja sovellusten hallinnassa. Varteenotettavaa sovellusta ei kuitenkaan löytynyt, joten päädyin valitsemaan OneDriven. Se on helposti kaikkien saatavilla.

Kokemukset ja palaute

Toteutin yhteiskirjoittamisen opetuskokeilun 4.11.2015 klo 20-22. Opiskelijat saivat vapaasti päättää opetuskokeilun ajankohdan ennakkoon tekemäni äänestyksen pohjalta (Sumpli). Ohjeistin työskentelyn ennakkoon sekä Moodlessa että Etherpadissa. Kokemukseni mukaan kokeilu onnistui erinomaisesti. Opiskelijat kirjautuivat Etherpad-muistioon sovittuna aikana ja ryhtyivät patistelematta itsenäisesti työskentelemään antamieni suuntaviivojen mukaisesti. Tarkkailin tilannetta ja esitin chatissä aika ajoin ohjauksellisia kommentteja mm. aikataulussa pysymiseen, keskustelussa syntyvien tulosten koontiin ja tehtävän tavoitteiden huomioimiseen liittyen. Olin itsekin innostunut sovelluksen käyttökelpoisuudesta ja nautin työskentelyn seuraamisesta oman keittiönpöytäni ääressä.

Pedagogiset periaatteet realisoituivat silmieni edessä, kun opiskelijat aloittivat vilkkaan keskustelun rakensivat ryhmän yhteisen tuotoksen verrattain tasapuolisen osallistumisen seurauksena. Työskentelyajasta ¾ kului aivomyrskyyn, joka piirsi esiin kustakin ohjeistuksessa annetusta teemasta ryhmäläisten ajatukset. Kaksi opiskelijaa oli erityisen aktiivisia aiemman tiedon soveltamisessa ryhmän toiminnan teoreettisten perusteiden ilmaisemisessa. Lopussa kaikki ottivat vastuuta jonkin osa-alueen teemojen koonnista, jolloin yksittäisen opiskelijan aktiivinen toiminta rakentui osaksi ryhmän kokonaistuotosta. Keskustelussa esitettyjen kommenttien perusteella opiskelijat kokivat työskentelyn ryhmän yhteenkuuluvuutta vahvistavaksi tekijäksi. Tämä olikin yksi alkuperäisistä tavoitteistani.

Keräsin opiskelijoilta palautteen vasta huhtikuussa 2016 osana tutkielmaseminaarin lopussa pyytämääni kattavaa palautetta koko kurssista. Palautteessa näkyi, että puolet opiskelijoista suhtautui Etherpadin mahdollisuuksiin varautuneesta. Yksi opiskelija ruksasi vaihtoehdon "saa minun puolestani jäädä kertaluontoiseksi kokeiluksi" ja toinen vaihtoehdon "menetteli, muttei miellyttänyt". Kaksi opiskelijaa sentään piti sitä tarkoituksenmukaisena työvälineenä ja ruksasi vaihtoehdon "hyvä ja toimiva järjestely".

Osa opiskelijoista antoi myös sanallista palautetta. Toinen Etherpadia toimivana pitänyt opiskelija kiitteli sen toimivuutta. Etherpadiin varauksellisemmin suhtautunut opiskelija (edellä vaihtoehdon "menetteli, muttei miellyttänyt" valinnut) totesi kuitenkin, että sitä oli helppo käyttää. Sama opiskelija toivoi, että tehtävän palauttamisesta olisi tullut jonkinlainen kuittaus ja että muistion yksityisyyden tasosta olisi kerrottu enemmän. En aivan ymmärtänyt jälkimmäisen palautteen ensimmäistä osaa - olimmehan kaikki reaaliaikaisesti läsnä muistiossa, jolloin tehtävä rakentui yhteisen kirjoittamisen muodossa koko ajan. Yksityisyyteen liittyen olin informoinut opiskelijoita siitä, että muistion kirjoittaminen on osa opetuskokeiluani, jonka seuraamiseen osallistuu joukko opettajakollegoita ja tuutori. Palautteen perusteella en ollut onnistunut välittämään tietoa riittävän selkeästi.

Opiskelijapalautteen lisäksi keräsi omalta kollegaryhmältäni palautetta tuoreeltaan opetuskokeilun jälkeen. Olin antanut heille linkin Etherpad-muistioon, joten heillä oli mahdollisuus seurata työskentelyä joko reaaliaikaisesti tai jälkikäteen. Kollegoilta saamani palaute oli myönteistä. Kokeilua pidettiin hyvin suunniteltuna, sen katsottiin onnistuneen hyvin ja teknologian palvelleen oppimista. Palautteessa ei noussut esille merkittäviä kehittämisajatuksia.

Tutkimussuunnitelmien kommentointi tapahtui koko lukuvuoden ajan seminaarityhmän kesken. Määräpäivinä opiskelijat latasivat suunnitelmansa ja esitelmänsä yhteisesti ulottuvilla olevaan palveluun. Muilla oli linkin muodossa pääsy tekstien äärelle. Keskustelu ja kommenttien esittely tapahtui "lisää kommentti" -toiminnolla. Lukuvuoden aikana oli kaikkiaan viisi tekstinpalautuskertaa (alustava tutkimussuunnitelma sekä neljä esitelmää).

OneDriven O365 -alustan käyttö osoittautui osalle opiskelijoista hankalaksi. Syynä oli se, että he eivät käyttäneet UEF:n opiskelijasähköpostia, jonka kautta saadaan käyttöoikeus O365 -alustalle. Seminaarityöskentelyn edetessä tekniset ongelmat pienenivät ja valtaosa esitelmistä saatiin mallikkaasti yleiseen jakeluun. Sen sijaan opiskelijoiden aktiivisuus toistensa tekstien kommentoinnissa ei ollut toivomallani tasolla - joukossa oli yksi hyvin passiivinen opiskelija, joka pureutui toisten teksteihin vain harvoin. 

Keräsin opiskelijoilta palautteen seminaarityöskentelymme laajemman yleispalautteen yhteydessä huhtikuussa 2016. One Drive -alustaan liittyvää palautetetta keräsin avoimessa tekstikentässä, johon opiskelijoitten oli mahdollista omin sanoin kertoa käsityksistään ja kokemuksistaan. Keräsin palautetta myös yleensä verkkopohjaisesta oppimisesta, mikä kattaa myös O365 -alustan. Alusta ei ollut yhdellekään opiskelijalle ennakkoon tuttu. Kaksi opiskelijaa mainitsi, että alustan käyttö ja sille kirjaantuminen vaativat alkuun toteuttelua. Yksi opiskelija piti tekstien kommentointia O365-alustalla toimivana ja helppona, mutta toisen opiskelijan mukaan se oli nimenomaan tekstien kommentoinnin osalta kömpelö. Mielipiteet käyttökelpoisuudesta siis jakautuivat.

En katsonut voivani velvoittaa kollegaryhmää seuraamaan OneDrivessa tapahtuvaa koko lukuvuoden mittaista, pitkäjänteistä ja aikaavievää työskentelyä. Näin ollen en kerännyt heiltä palautetta tutkimussuunnitelmien ja esitelmien kommentoinnista. 

Verkko-opiskeluun liittyvissä yleisissä kommenteista opiskelijat esittivät seuraavaa:

• "verkkopohjainen opiskelu ei palvele henkilökohtaista oppimistani"
• "opiskelijoiden teknologisen valmiuden varmistaminen on tärkeää"
• "seminaarin jäsenten rooli on merkittävä kurssin onnistumisen kannalta"
• "verkko-pohjainen oppiminen on mahdollistanut opintojeni jatkamisen"

Jokainen kommentti nostaa esiin tärkeän verkko-oppimiseen ja -opettamiseen liittyvän näkökulman.

Ensimmäinen koskee opiskelijan pärjäämistä verkko-pohjaisessa oppimisympäristössä. Kokemus siitä, että ympäristö ei sovi omalle oppimistyylille, asettaa opetukselle melkoisia haasteita. Verkossakin voi opettaa tavoilla ja välineillä, jotka tukevat eri tavoin oppimista. Ei kai ole pedagogisesti kesätämätönä ajatella, opiskelijan on tarpeen pohtia omaa oppimistyyliään ja myös uskaltautua haastamaan itseään uudenlaisissa ympäristöissä. Maailma muuttuu, ja opiskelu sen myötä.

Toinen havainto liittyy edellytyksiin, joilla verkkopohjaisuus voi alkuunkaan toimia. Hyvä (tai vähintäänkin riittävä) välineitten hallinta mahdollistaa opiskeluun ja oppimiseen keskittymisen. Tässä opettajalla on perustellusti vastuu: uusien välineitten esittely ja käyttöönotto edellyttää opastusta niiden hallintaan.

Kolmas havainto liittyy opiskeluun ryhmässä. Kommentti kohdistuu yhteisölliseen oppimiseen verkossa ja ryhmädynamiikkaan. Olen iloinen, että näkökulma nousi esiin myös opiskelijan kokemuksessa.

Viimeinen kommentti nosti esille yhden verkko-opetuksen peruspointeista: se mahdollistaa opiskelun ja oppimisen etäältä. Ilahduttavaa kuulla, että uudet etäopiskelun mahdollistamat välineet saavat kiitosta.

Itsearviointi ja jatkokehittämiskohteet

Yhteiskirjoittaminen Etherpad-muistiolla onnistui mielestäni erinomaisesti. Työskentelyllä oli myönteinen vaikutus ryhmäytymiseen. Ryhmän yhteiset periaatteet tulivat myös hienosti kirjatuiksi. Opiskelijoitten mielipiteet kuitenkin jakautuivat, kaikki eivät olleet yhtä innostuneita yhteisestä muistiosta kuin minä. Uskon kuitenkin, että muistio synnytti aidon kokemuksen yhdessä olemisesta ja tekemisestä. Samoin tutkimussuunnitelmien kommentointi O365-alustalla oli parhaimmillaan yhteistoiminnallista ja jopa aidosti yhteisöllistä tekemistä, jossa ryhmän jäsenet sitoutuneesti antoivat oman aikansa ja ajattelunsa toisten palvelukseen.

Koin molemmat työkalut toimiviksi ja haluan niitä hyödyntää jatkossakin. Palautteen perusteella on kuitenkin tarpeen kiinnittää huomiota ohjeistukseen sekä opiskelijoitten teknisten valmiuksien varimistamisen osalta että välineitten oppimista edistävän merkityksen kirkastamiseksi. Jotta tämä olisi mahdollista, minun on varmistettava, että osaan itse hyvin käyttää käyttöön vietäviä uusia välineitä ja - ennen muuta - ymmärrän itse, mikä on niiden oppimista palveleva funktio. Näin välineitten valinnan tulee jatkossakin palvella opetuksen ydinaineksen välittämistä ja oppimistavoitteiden saavuttamista.

Mitä tulee verkko-opetuksen luonteeseen, koen että hyvistä työkaluista huolimatta aitoa vuorovaikutusta ja ryhmänä toimimista on vaikea pitää yllä verkko-opetuksessa. Tällä saralla en katso onnistuneeni kuin enintään tyydyttävästi. En osannut liittää verkkopohjaisesti toteuttamaani kurssiin riittävästi erilaisia nimenomaan ryhmää aktivoivia tai ryhmän yhteiseen toimintaan ohjaavia tehtäviä. Enkä ohjaajanakaan osannut rytmittää läsnäoloani ja yhteydenottojani niin, että itsellenikään olisi syntynyt tunne aktiivisesta ja koko ajan edes jollakin tavalla käynnissä olevasta ryhmäprosessista. Aika ajoin seminaarityöskentely tuntui tapahtuvan katveessa ja opiskelijat passivoituivat. Alun innostuksen (!) jälkeen opiskelijoitten sitoutuminen omaan tekemiseen ja toisten työskentelyn tukemiseen heikkeni. Opetuskokeilu 2 kumpusikin tarpeesta lisätä opetukseen vuorovaikutusta ja ohjauksellista läsnäoloa.

Jatkossa olen halukas jatkamaan verkko-opetusta. Koko lukuvuoden kestävän kurssi on työläs kantaa ja toteuttaa. Olin jo nyt purkanut kurssin osakokonaisuuksiksi ja jakanut työskentelyn periodeihin. Jatkossa näitä "palikoita" on suunniteltava sisällöllisten tavoitteiden lisäksi aiempaa enemmän vuorovaikutuksen tukemisen näkökulmasta. Millä keinoin asetetut osatavoitteet olisi mahdollista tavoittaa yhteistä tekemistä ja oppimista sisältävillä keinoilla? Miten voin ohjaajana olla enemmän läsnä myös reaaliaikaisesti? Videot, onlinepäivystys, Skype-sessiot... Ainakin näitä mahdollisuuksia aion jatkossa hyödyntää. Seuraava verkko-opetukseen painottuva kurssi alkaa syksyllä 2016, joten nyt hankitut taidot ja ymmärrys sekä karttunut uskallus ja kokemusten synnyttämät kehitysajatukset tulevat tarpeeseen ensi lukuvuoden opetusta suunnitellessa ja toteuttaessa. 

____________________

Lähteet

Impiö, Nina, Pönkä, Harto & Vallivaara, Venla, Yhteisöllinen oppiminen ja opettajuus. – Harto Pönkä, Niina Impiö & Venla Vallivaara (toim.). Sosiaalisen median opetuskäyttö. Oppimisen teoriaa ja kokemuksia DevelOPE-hankkeessa. Oulu: Oulun yliopisto. 2012, 11–18.

Koli, Hannele & Silander, Pasi, Verkko-opetuksen työkalupakki. Oppimisaihiosta oppimisprosessiin. Helsinki: Finn Lectura. 2006.


Lukkarinen, Hannele & Kääriäinen, Maria, Kriittisen ajattelun kehittyminen käsitekarttamenetelmällä terveystieteiden opettajakoulutuksessa. – Harto Pönkä, Niina Impiö & Venla Vallivaara (toim.), Sosiaalisen median opetuskäyttö. Oppimisen teoriaa ja kokemuksia DevelOPE-hankkeessa. Oulu: Oulun yliopisto. 2012, 89–97.


Nevgi, Anne & Lindblom-Ylänne, Sari, Oppimisen teoriat. – Sari Lindblom-Ylänne & Anne Nevgi (toim.), Yliopisto-opettajan käsikirja. Helsinki: WSOY. 2011, 194–236.

Suominen, Riitta & Nurmela, Satu, Verkko-opettaja. Helsinki: WSOY. 2011.