Edelliseen kirjoitukseeni liittyen: Swayn varassa luennointi eteni oman kokemukseni mukaan mukavasti ja Padletin käyttö onnistui erinomaisesti. Olen tyytyväinen. Palautetta Swaysta en yhden luentokerran perusteella kysynyt tai kerännyt, joten opiskelijoitten kokemuksia ohjelmasta en uskalla arvioida.

Padletin käyttäminen osoittautui onnistuneeksi valinnaksi. Luentotilanteessa antama suullinen ohjeistukseni ohjelman käyttöön toimi hyvin ja pääsimme käyttämään ohjelmaa ilman ongelmia. Olin tosin lähettänyt ohjeet kirjallisesti edellisenä päivänä Moodlen kautta ja ladannut ne myös kurssialustalle. Kuitenkin vain muutama opiskelija reilusta kolmestakymmenestä oli avannut viestini ja käynyt tutustumassa linkkiin ennakolta. Tämä ei muodostanut ongelmaa, vaan pääsimme lyhyen opastukseni jölkeen joutuisasti aloittamaan hedelmälliseksi osoittautuneen ja opiskelijoita silmin nähden innostaneen työskentelyn.

Mitähän uskaltaisi kokeilla seuraavaksi?

Aloitan huomenna toisen kevään kahdesta luentosarjastani. VOA-opintojen vaikutus näkyy opetuksessani konkreettisesti uudenlaisten teknologisten apuvälineitten käyttämisenä. Kyseessä ei tällä kertaa ole opetuskokeiluihin liittyvä opetus, vaan valjastan uudet välineet opetustilanteeseen ilman "pakkoa".

Olen yleensä valmistellut luennoilleni PowerPoint -kalvot. Tällä kertaa päätin kokeilla toisenlaista ratkaisua, Swayta. Osallistuin syksyllä 2015 VOA-opetukseen sisältyvään verkkoklinikkaan, jossa esiteltiin kyseistä lennokasta ohjelmaa. Sway ei tuolloin tehnyt minuun kovinkaan myönteistä vaikutusta. Materiaalin esittäminen tuintui liian rajalliselta ja ohjelmasta jäi hallitsemattomuuden tuntu. Nyt olen kuitenkin valmistellut jo kahden luennon materiaalit Swayllä, ja suhtaudun ohjelmaan myönteisemmin. Mikä muuttui?

Sway on edelleen vallattoman tuntuinen ja sisällön laajaan esittelyn kapasiteetiltaan vähäinen. En tosin välttämättä osaa hyödyntää sen koko potentiaalia, mutta ei sillä informaatiota kovin runsaasti voi opiskelijoiden silmille vyöryttää. Ohjelmassa ei siis ole tapahtunut muutosta ja vähäiset taitoni ovat myös ennallaan. Muutosta on sen sijaan tapahtunut asennoitumisessani taustamateriaalin käyttöön. Swaylla tekemissäni pohjissa tuon esiin ainostaan esitykseni rakenteen pääkohdat ja asiasisällön ytimen hyvin napakasti. Käytän luennolla jonkin verran netistä löytyvää kuva- ja ääniaineistoa, jotka olen sujuvasti liittänyt ja linkittänyt Swayhin. Samoin kuin ryhmätöitten ohjeistuksen.

Ryhmätöissä työkaluna on virtuaalinen muistio Padlet. Tämäkin on VOA-koulutuksessa esitelty ja kollegani opetuskokeilussa hyväksi todettu työväline, joka mielestäni sopii erinomaisesti ryhmätöiden tulosten reaaliaikaiseen jakamiseen ja jaotteluun. Nyt kokeilen, millä tavalla osaan itse ohjeistaa opiskelijat käyttämään sitä ja näen, kuinka työskentely onnistuu.

Olen valinnut kevään opetuskokeiluni työvälineeksi Skypen, joka mahdollistaa henkilökohtaisen ohjauskeskustelun etäällä minusta eri puolilla Suomea olevien graduntekijöiden kanssa.

Olen päättänyt hyödyntää opetuskokeilussa ohjauksen kahdenlaista orientaatiota, jotka Sanna Vehviläinen on esitellyt teoksessaan Ohjaustyön opas. Orientaatioitten kuvauksen taustalla on terapiavuorovaikutus, jota Vehviläinen soveltaa ohjaukseen.

Ensimmäistä orientaatiota hän nimittää kannattelevaksi orientaatioksi, jossa keskitytään osoittamaan, että keskustelukumppanin tunne, kokemus tai viesti on kuultu. Viestinnässä korostuvat silloin kuuntelun ilmaukset ja erilaiset peilaavat puheenvuorot sekä empaattinen tunneviestintä.

Toinen orientaatio on nimeltään tutkiva orientaatio, jossa painottuu käsillä olevan aihepiirin tutkiva tarkastelu. Tavoitteena on kysymysten, johtopäätösten tai muunlaisten johdattelujen kautta nostaa esiin keskustelukumppanin puheesta merkityksellisiä yhteyksiä ja kerrostumia.

Vehviläinen kuvailee laajasti kahtalaisen orientaation soveltamista ohjaukseen. Ensinmainittu kiteytyy mielestäni läsnolon taitoon: ohjaaja on avoinna suhteessa ohjattavaan, pyrkii kuulemaan sen, mitä hänelle kerrotaan ja myös ilmaisee sen, mitä kokee kuulleensa. Kannattelevan orientaation merkitys korostuu tunteita herättävissä tilanteissa, joissa käsitellään ongelmallisia kokemuksia. Tutkiva orientaatio kohdistuu ohjauksessa siihen mitä tapahtuu tai tehdään, esimerkiksi ohjattavan prosesseihin ja tutkimuskohteen havainnointiin. Keskustelun kohteena voi olla esimerkiksi ohjauksessa syntyvä kirjallinen tuotos, kuten pro gradu -tutkielman teksti. Vehviläinen painottaa eri laajuisten ja prosessin eri kohtiin kohdistuvien kysymysten merkitystä tutkivan orientaation keskeisenä toteutusmuotona.

Tuntuu selkeyttävältä saada Veviläisen teoksen avulla käsitteellistettyä ohjauksen kaksi tärkeää, mutta hyvin erilaista tasoa. Hänen käsitteidensä avulla pystyn ohjauksessani paremmin tavoittamaan - ja toivottavasti myös aktualisoimaan - sekä opiskelijan kohtaamisen että hänen tutkimusprosessinsa ohjaukselliset mahdollisuudet. 

Helmikuu on tuonut mukanaan toiseen oppimiskokeiluun valmistautumisen. Kokeilu painottuu viestintään verkko-opetuksessa. Aihe on viime viikolla osoittanut ajankohtaisuutensa. Pari käynnissä olevalla verkkokurssilla olevaa opiskelijaa antoi minulle kahdenkeskisen viestittelyn yhteydessä palautetta kurssin toteuttamisesta. Toinen piti työskentelyohjeita epäselvinä, toinen taas pohti oliko verkkokurssin työmäärä aivan kohtuullinen ja tehtävien rytmitys kohdallaan.

Saamani palaute on arvokasta monella tapaa. Pyytämättä annettu palaute kertoo opiskelijan todellisesta ongelmasta. Kun tilanne tulee opettajan tietoon, asialle on mahdollista tehdä jotakin yhdessä. Nyt saamani palaute myös mahdollistaa opetuksen kehittämisen - tämänvuotisen kurssin ohjeistuksen, mitoituksen ja rytmityksen tarkistaminen toivoakseni parantaa ensi syksynä saman kurssin aloittavien opiskelijoiden tilannetta. Lisäksi rakentavassa hengessä annettu ja vastaanotettu palaute edistää opiskelijan ja opettajan yhteyttä ja keskinäistä luottamusta. Nyt esille nostetuista aiheista syntyi hyvää keskustelua, jossa oman kokemukseni mukaan päästiin kummassakin tapauksessa molempien osapuolten kannalta hyvään lopputulokseen.

Kiitos siis palautteesta, arvon opiskelijat!

Kevätkauden opintojen alkua voisi luonnehtia palaamiseksi opetustyön peruskysymysten äärelle. Havainto perustuu Viestintä ja vuorovaikutus verkossa -opintojakson sisältökuvauksiin ja osaamistavoitteisiin, joita tänään silmäilin ajatuksen kanssa. Sisältöjen ytimessä ovat ensisijaisesti oppimista tukevan viestinnän ja vuorovaikutuksen periaatteet, menetelmät ja roolit. Vasta tämän jälkeen huomio on siinä, miten verkkopohjainen opetus ja oppiminen  tuo näihin oman erityissävynsä. Vastaavasti osaamistavoitteissa painottuu viestinnän, vuorovaikutuksen ja ohjauksen menetelmien arviointi ja soveltaminen. Verkko on opetuksen alusta tai alue, joka mahdollistaa tietynlaista viestintää ja vuorovaikutusta.

Tällä tavoin ilmaistut sisältö ja tavoitteiden hierarkiat tuntuvat hyvältä. Pääpaino on opetukseen kuuluvalla vuorovaikutuksen ilmiöllä ja viestinnän lainalaisuuksilla. Välineet eivät korostu, vaan opetuksen ydinkysymykset ovat keskiössä. Huomio kohdistuu opettamiseen, ei välineisiin.

Tänään käynnistyi Viestintä ja vuorovaikutus verkossa -opintojakso. Oppimiskokeilun suunnittelu lähti rytinällä käyntiin. Näillä näkymin otan kohteekseni vuorovaikutuksen etäohjauksessa. Käynnissä oleva verkkopohjainen tutkielmaseminaari tarjoaa oivan kohteen niin etäohjauksen pedagogisten haasteiden ja hyvien käytänteiden pohdinnalle kuin uusien välineiden valjastamiselle ohjauksen palvelukseen.

Taas mennään!

Laajensin tänään verkko-ohjaamisen repertuaariani uuteen ulottuvuuteen: julkaisin tutkielmaseminaarin Moodle-alustalla syyslukukauden päättymisen kunniaksi lyhyen (kesto 1:30) tervehdysvideon. Laadin videon VOA-koulutuksen verkkopajassa tutustumallani mailVU-ohjelmalla.

Videon sisältö ei ole kovin kummoinen eikä sen ohjauksellista funktiotakaan voi pitää järin merkittävänä. Mutta ei se aivan merkityksetönkään ole, tulinhan verkossa esiin omalla naamallani ja äänelläni itselleni uuden välineen kautta. Nyt kun pää on avattu, ties vaikka jatkossa käyttäisin videoita selkeämmin myös ohjaukseen esim. tehtävänantojen muodossa. Toisaalta nyt tekemäni viestin tyyppiset tervehdykset voivat myös olla itsessään tarpeellinen viestinnän muoto jatkossakin. Onhan video konkreettinen osoitus siitä, että haluan tavoittaa opiskelijat, olla kohtikäyvä. Ajattelen, että jo sellaisenaan videotervehdykset tukevat verkko-opetuksen vuorovaikutuksellisuutta.