Lukuvuoden mittainen yliopistopedagoginen matka on päättymässä. Tämä on viimeinen kirjoitukseni, jonka julkaisemisen jälkeen laitan VOA-opintojen Moodle-alustalle ilmoituksen protfolion valmistumisesta ja linkin tähän blogiin.

Matka on ollut antoisa ja ajoittain työläskin. Paljon on tullut tehtyä, kokeiltua ja opittua. Voin jo nyt sanoa, että osa opinnoissa kokeilluista uusista opetusvälineistä on tullut työssäni pysyvämpään käyttöön. Valmius opettajana kehittymiseen on myös parantunut. Kynnys osallistua jatkossakin erilaisiin koulutuksiin on madaltunut. Jotain uutta kehittävää, nyt vielä tuntematonta, on siis jatkossakin luvassa.

Päällimmäisenä mielessä on kiitollisuus omaan työhönsä ja yhteisiin oppimistavoitteisiimme sitoutuneita kollegaryhmän jäseniä - Annea, Johannaa ja Iiristä - kohtaan. Ajattelen lämpimästi myös tuutoriani/mentoriani Satua sekä muita opintojaksoilla ja verkkoklinikoissa kohdattuja opettajia ja kouluttajia. Kiitos myös opiskelijoille, joiden kanssa olen päättyvän lukuvuoden aikana saanut kokeilla uusia opetusmenetelmiä sekä näihin opintoihin sisältyvien opetuskokeilujen yhteydessä että muutenkin opetuksessani.

Yhteinen matka eri rooleissa olevien ihmisten kanssa on tämän projektin puitteissa päätöksessä. Kokemukset ovat vakuuttaneet minut jälleen kerran ikiaikaisesta totuudesta: ihmisen ei ole hyvä olla yksin.

Pienen tauon jälkeen palaan portfolioni ääreen. Huhti-toukokuulle ajoittunut isyysloma ja sen mahdollistanut elämäntilanteen muutos on rytmittänyt myös työ- ja opiskeluelämää. Sain onnekseni ennen isyyslomalle siirtymistä kerättyä sekä kollegoilta että opiskelijoilta palautteen jälkimmäisestä opetuskokeilustani. Nyt tämän postauksen myötä voin siirtyä sujuvasti suoraan VOA-opintojen kalkkiviivoille eli työstämään koosteen saamastani palautteesta ja pohtimaan kehittämistoimia. Katse on siis samanaikaisesti lähimenneisyydessä ja -tulevaisuudessa.