Edelliseen kirjoitukseeni liittyen: Swayn varassa luennointi eteni oman kokemukseni mukaan mukavasti ja Padletin käyttö onnistui erinomaisesti. Olen tyytyväinen. Palautetta Swaysta en yhden luentokerran perusteella kysynyt tai kerännyt, joten opiskelijoitten kokemuksia ohjelmasta en uskalla arvioida.

Padletin käyttäminen osoittautui onnistuneeksi valinnaksi. Luentotilanteessa antama suullinen ohjeistukseni ohjelman käyttöön toimi hyvin ja pääsimme käyttämään ohjelmaa ilman ongelmia. Olin tosin lähettänyt ohjeet kirjallisesti edellisenä päivänä Moodlen kautta ja ladannut ne myös kurssialustalle. Kuitenkin vain muutama opiskelija reilusta kolmestakymmenestä oli avannut viestini ja käynyt tutustumassa linkkiin ennakolta. Tämä ei muodostanut ongelmaa, vaan pääsimme lyhyen opastukseni jölkeen joutuisasti aloittamaan hedelmälliseksi osoittautuneen ja opiskelijoita silmin nähden innostaneen työskentelyn.

Mitähän uskaltaisi kokeilla seuraavaksi?

Aloitan huomenna toisen kevään kahdesta luentosarjastani. VOA-opintojen vaikutus näkyy opetuksessani konkreettisesti uudenlaisten teknologisten apuvälineitten käyttämisenä. Kyseessä ei tällä kertaa ole opetuskokeiluihin liittyvä opetus, vaan valjastan uudet välineet opetustilanteeseen ilman "pakkoa".

Olen yleensä valmistellut luennoilleni PowerPoint -kalvot. Tällä kertaa päätin kokeilla toisenlaista ratkaisua, Swayta. Osallistuin syksyllä 2015 VOA-opetukseen sisältyvään verkkoklinikkaan, jossa esiteltiin kyseistä lennokasta ohjelmaa. Sway ei tuolloin tehnyt minuun kovinkaan myönteistä vaikutusta. Materiaalin esittäminen tuintui liian rajalliselta ja ohjelmasta jäi hallitsemattomuuden tuntu. Nyt olen kuitenkin valmistellut jo kahden luennon materiaalit Swayllä, ja suhtaudun ohjelmaan myönteisemmin. Mikä muuttui?

Sway on edelleen vallattoman tuntuinen ja sisällön laajaan esittelyn kapasiteetiltaan vähäinen. En tosin välttämättä osaa hyödyntää sen koko potentiaalia, mutta ei sillä informaatiota kovin runsaasti voi opiskelijoiden silmille vyöryttää. Ohjelmassa ei siis ole tapahtunut muutosta ja vähäiset taitoni ovat myös ennallaan. Muutosta on sen sijaan tapahtunut asennoitumisessani taustamateriaalin käyttöön. Swaylla tekemissäni pohjissa tuon esiin ainostaan esitykseni rakenteen pääkohdat ja asiasisällön ytimen hyvin napakasti. Käytän luennolla jonkin verran netistä löytyvää kuva- ja ääniaineistoa, jotka olen sujuvasti liittänyt ja linkittänyt Swayhin. Samoin kuin ryhmätöitten ohjeistuksen.

Ryhmätöissä työkaluna on virtuaalinen muistio Padlet. Tämäkin on VOA-koulutuksessa esitelty ja kollegani opetuskokeilussa hyväksi todettu työväline, joka mielestäni sopii erinomaisesti ryhmätöiden tulosten reaaliaikaiseen jakamiseen ja jaotteluun. Nyt kokeilen, millä tavalla osaan itse ohjeistaa opiskelijat käyttämään sitä ja näen, kuinka työskentely onnistuu.

Olen valinnut kevään opetuskokeiluni työvälineeksi Skypen, joka mahdollistaa henkilökohtaisen ohjauskeskustelun etäällä minusta eri puolilla Suomea olevien graduntekijöiden kanssa.

Olen päättänyt hyödyntää opetuskokeilussa ohjauksen kahdenlaista orientaatiota, jotka Sanna Vehviläinen on esitellyt teoksessaan Ohjaustyön opas. Orientaatioitten kuvauksen taustalla on terapiavuorovaikutus, jota Vehviläinen soveltaa ohjaukseen.

Ensimmäistä orientaatiota hän nimittää kannattelevaksi orientaatioksi, jossa keskitytään osoittamaan, että keskustelukumppanin tunne, kokemus tai viesti on kuultu. Viestinnässä korostuvat silloin kuuntelun ilmaukset ja erilaiset peilaavat puheenvuorot sekä empaattinen tunneviestintä.

Toinen orientaatio on nimeltään tutkiva orientaatio, jossa painottuu käsillä olevan aihepiirin tutkiva tarkastelu. Tavoitteena on kysymysten, johtopäätösten tai muunlaisten johdattelujen kautta nostaa esiin keskustelukumppanin puheesta merkityksellisiä yhteyksiä ja kerrostumia.

Vehviläinen kuvailee laajasti kahtalaisen orientaation soveltamista ohjaukseen. Ensinmainittu kiteytyy mielestäni läsnolon taitoon: ohjaaja on avoinna suhteessa ohjattavaan, pyrkii kuulemaan sen, mitä hänelle kerrotaan ja myös ilmaisee sen, mitä kokee kuulleensa. Kannattelevan orientaation merkitys korostuu tunteita herättävissä tilanteissa, joissa käsitellään ongelmallisia kokemuksia. Tutkiva orientaatio kohdistuu ohjauksessa siihen mitä tapahtuu tai tehdään, esimerkiksi ohjattavan prosesseihin ja tutkimuskohteen havainnointiin. Keskustelun kohteena voi olla esimerkiksi ohjauksessa syntyvä kirjallinen tuotos, kuten pro gradu -tutkielman teksti. Vehviläinen painottaa eri laajuisten ja prosessin eri kohtiin kohdistuvien kysymysten merkitystä tutkivan orientaation keskeisenä toteutusmuotona.

Tuntuu selkeyttävältä saada Veviläisen teoksen avulla käsitteellistettyä ohjauksen kaksi tärkeää, mutta hyvin erilaista tasoa. Hänen käsitteidensä avulla pystyn ohjauksessani paremmin tavoittamaan - ja toivottavasti myös aktualisoimaan - sekä opiskelijan kohtaamisen että hänen tutkimusprosessinsa ohjaukselliset mahdollisuudet.