Roolini opettajana ja ohjaajana

Tällä sivulla esittelen, millainen käsitys minulla on itsestäni opettajana. Konkretisoin opettajuuteni pohdintoja ja kuvauksia esimerkkien, opetuskokeilujen ja opetukseen laatimieni suunnitelmien avulla.

•  Miten näen itseni opettajana?

Olen pitkälti itseoppinut opettaja, joka - monen muun yliopisto-opettajan tavoin - on päätynyt opetustehtäviin ensisijaisesti muilla kuin pedagogisilla ansioilla. Omaan perustutkintooni ei sisältynyt opettajan pedagogisia opintoja, mutta opettajanurani alussa hakeuduin luontaisesti hankkimaan itselleni opetuksen työkaluja yliopistopedagogiikan perusopinnoista. Voisi siis sanoa, että olen pedagogiselta koulutukseltani ohuella pohjalla seisova, mutta taitojeni vahvistamiseen myönteisesti suhtautuva opettaja.

Käytännön kokemuksen ja pienen opiskelun seurauksena olen päätynyt perustavaa laatua olevaan ymmärrykseen siitä, että oppimista tapahtuu eri tavoin. Siksi sitä pitää tukea myös monimuotoisesti. Kuulostaa vähän hölmöltäkin sanoa, mutta on tärkeää ymmärtää, että oppiminen ja opettaminen liittyvät kiinteästi (ja monin tavoin) toisiinsa. Tiedostan opettajana oman vastuullisen roolini oppimisen mahdollistajana. Tässä mahdollisuudessa menestyminen edellyttää tietoista, oppimista tukevaan pedagogiseen näkemykseen pohjautuvaa opettamista. Koska oppimista ei tapahtu ilman oppijaa, pidän aivan yhtä tärkeänä opiskelijoisen tuntemusta omasta oppimis- ja opiskelutavoistaan ja –taidoistaan. Niiden tiedostaminen on avain aidosti syvälliseen oppimiseen, jossa oppimisprosessin tietoinen vahvistaminen on osa oppimisen kokonaisuutta.

VOA-opintojen myötä olen havahtunut aiempaa selkeämmin ymmärtämään oppimista tukevan opetuksen monenlaiset mahdollisuudet. Olen omakohtaisesti saanut havaita sekä VOA-koulutukseen opiskelijana osallistuessani että toteuttamieni opetuskokeilujen myötä opettajan roolissa, että oppimista (ja opettamista) voi tapahtua monenlaisissa tilanteissa erilaisten välineitten avustuksella. Eri välineitten kanssa toimiessa on olennaista ymmärtää oppimisen luonne: oppijan osallisuus oppimisprosessiin tukee oppimista. Parhaimmillaan hyvät opetusteknologiset välineet sitouttavat oppijan oppimisprosessiin. Joensuun kampuksella toimivat opettajakollegat ovat tehneet samanlaisen havainnon. VOA-opintojen portfoliotyöskentelyn viimeisessä työpajassa 26.4.2016 kollegani totesivat, että heidän oppimiskäsityksensä on muuttunut "perinteisestä" näkemyksestä suuntaan, jossa opiskelijoita vastuutetaan omasta oppimisestaan aiempaa enemmän.

• Mikä on roolini opettajana ja/tai ohjaajana verkossa?

Verkko-opetuksessa ja -ohjauksessa opettajan rooli on toisenlainen kuin kontaktiopetukseen keskittyvässä opetuksessa. Suominen & Nurmela (2011, 5) toetavat, että verkko-opettajuus on "käytännössä sekoitus ohjausta ja opetusta. Tuutorista, ohjaajasta tai opettajasta puhuminen kertoo oikeastaan siitä, mitä piirteitä kulloinkin halutaan korostaa." Opettajuuden eri aspekit ja roolit piirtyvät verkko-opetuksessa selväpiirteisemmin esiin ja kenties rajautuvat tiettyihin vaiheisiin tai kokonaisuuden osiin selkeämmin kuin tavallisessa kontaktiopetuksessa. Opettajan ja ohjaajan roolien limittymistä ja eriaikaista painottumista kuvaa mielestäni hyvin fasilitaattoriopettajan käsite. Opetustilanne ei ole tiettyyn hetkeen ja tilaan rajautuva, vaan rakentuu ajassa ja paikassa erillisistä palasista, jotka opettaja on tarjoilee opiskelijoille. Osa työstä perustuu edeltä käsin tapahtuvaan valmisteluun. Osaan liittyy opettajan ja opiskelijan vuorovaikutusta yksittäisen osakokonaisuuden eri vaiheissa (ohjeistus, pohjustus, keskustelu, palaute, jne.). Pääpaino - ainakin ajallisesti - on kuitenkin eriaikaisella työskentelyllä.

Jos opettajan rooli on verkko-opetuksessa toisenlainen, pätee sama myös opiskelijoihin. Samalla kurssilla olevat opiskelijat eivät myöskään ole samanaikaisesti yhden ja yhteisen tehtävän äärellä, vaan heidänkin vuorovaikutuksensa rakentuu vaiheittaiseksi. Haasteeksi muodostuu näin ollen aidon, oppimista tukevan vuorovaikutuksen ja sitä tukevan yhteisöllisyyden synnyttäminen. Tähän haasteeseen lähdin vastaamaan ensimmäisessä opetuskokeilussani.

Verkko-opetus on lähtökohtaisesti aktivoivaa opetusta. Aktivoivan opetuksen ideana on tehdä opetuksesta oppijaa aktivoiva ja motivoiva kokonaisuus, jossa opiskelija vastuutetaan omasta oppimisestaan. Aktioiva opetus rakentuu vaiheittaisesti. Ensin aktivoidaan oppijan aikaisemmat käsitykset (diagnosoiti ja aktivointi). Seuraavaksi huomio kohdistetaan oppijan ajattelustartegioihin ja tietämykseen esim. oppispäiväkirjan tai ryhmätyöskentelyn keinoin (oppimisprosessin ja reflektiivisen ajattelun tukeminen). Kolmannen vaiheen muodostaa palaute, jota annetaan monentasoisesti - ohjaajan palaute, vertaispalaute ja oman oppimisen arviointi. (Silander & Koli  2006, 155-156)

Itse pidän aktivoivan oppimisen ajatusta keskeisenä verkko-opetuksessa. Ohjaus oikeastaan jo sisältyy  aktivoivan opetuksen vaiheisiin, joissa opettaja "ruokkii" oppijaa ja opastaa häntä oman oppimisensa haltuunotossa. Tätä ei voisi tapahtua ilman vuorovaikutusta, joka ilmenee eri vaiheisiin sisältyvänä keskusteluna ja palautteena. Olennaista on löytää hyvät ratkaisut jatkuvan, koko prosessin ajalle ulottuvan palautteen antamiseksi ja saamiseksi. Myös kysymys opiskelijan seuraamisesta on tärkeä. Mitä vuorovaikutukseen ja teknologiaan pohjautuvia tukirakenteita oppimisprosessi tarvitsee? Millä toimilla voin opettajana tukea opiskelijan oppimisprosessia? Kuinka ohjaan opiskelijaa oman ajatuksenkulun esittämiseen kirjoittamalla? Nämä kysymykset liittyvät toki kaikkeen opettamiseen, mutta niillä on verkko-opetusympäristössä oma erityinen luonteensa. Teknologiset sovellukset tulee valita siten, että niiden käyttö tulee oppimisprosessia

• Miten oppimisnäkemykseni näkyy työssäsi konkreettisesti?

Olen jossain määrin tuonut opetukseeni elementtejä, joilla ohjaan opiskelijoita oman oppimisprosessinsa ja oppimistyyliensä hahmottamiseen. Katson, että jo pelkkä erilaisten oppimistapojen ja -mieltymysten olemassaolon mainitseminen on hyödyksi. Pidän tärkeänä kertoa, että opettajana tiedostan erilaisten oppimistyylien ja -vahvuuksien olemassaolon. Olen joillain kursseilla teettänyt tehtäviä aiheesta (kirjalliset tehtävät, itserefklektio ja keskustelut). Opiskelijoille on tärkeää havahtua näkemään oppiminen ulospäin suuntautuvana toimintana. Oppiminen on ikään kuin tutkimista – ei niinkään vastaanottamista. Opiskelija itse on keskeinen toimija oppimisessa. Oppimisessa on kyse aktiivisesta ja parhaimmillaan luovasta prosessista.

Opettajan haasteena on toteuttaa opetus niin, että se innostaa ja haastaa oppimaan eli aktivoi oppijassa oppimisen edellyttämän kiinnostuksen ja sen kautta käynnistyvät prosessit. Sisällytän kontaktiopetukseeni erilaisia opetusmuotoja, joissa oppiminen tapahtuu eri tavoin. Perinteisen luennoinnin yhteydessä pyrin aktivoimaan opiskelijoita keskustelemaan enemmän tai vähemmän strukturoidusti. "Pallon heittäminen" opiskelijoille kysymyksillä tai väitteillä ei useinkaan synnytä runsasta keskustelua. Olen siirtynyt siksi yhä enemmän ennakkoon valmistelemiini kysymyksiin, jotka ryhmä- tai paritehtävinä liitän osaksi luentoja melko säännönmukaisesti. Käynnissä olevien VOA-opintojen innoittamana olen ottanut ryhmätöissä käyttöön Padletin, jolloin ryhmät näkevät samanaikaisesti toistensa tuotokset ja ryhmien tulosten raportointi muodostuu keskustelevaksi ja näkemyksiä täydentäväksi. Parin kokeilukerran jälkeen olen voinut havaita, että Padletin kaltainen matalan kynnyksen teknologia voi lisätä ryhmätöihin oppimista edistävää syvyyttä ja dialogia.

Olen myös suosinut luennon tai kurssin aiheesta käytyä ennakkokeskustelua, jolla yhtäältä herättelen aiemmin opittua ja pyrin saamaan tietoa lähtötasosta, ja toisaalta kerään opsikelijoilta teemoja, joita he toivoisivat käsillä olevaan aiheeseen liittyen käsiteltävän. Olen elätellyt ajatusta kokonaisen luentokurssin toteuttamisesta opiskelijoiden ennakkokysymyksiin vastaamalla, mutta en vielä ole saanut kerättyä toteuttamiseen tarvittavaa rohkeutta...

Vuosien saatossa olen yhä enemmän siirtynyt erilaisen aktivoivan ennakkoaineiston tai lähdetekstien käyttöön. Flipped classroom -tyyppistä lähestymistapaa olen soveltanut usealla luentosarjalla - joko johdonmukaisesti kautta linjan tai yksittäisillä kerroilla. Useimmiten olen ohjeistanut millä tavoin kokoontumiskertaa varten jaettuun materiaaliin tulee perehtyä. Toisinaan olen pyytänyt ennakkovalmistautumisen tuotokset kirjallisena raporttina ennakkoon - tämä on yksi keino ohjata opiskelijat todella perehtymään aineistoon. Opiskelijoitten aktiivisuuden varaan rakentuvan opetuksen heikkona kohtana ovat opiskelijat, jotka toteuttavat oman itsenäisen työskentelyn osuutensa huonosti tai jättävät sen kokonaan tekemättä.

_________________

Lähteet

Koli, Hannele & Silander, Pasi, Verkko-opetuksen työkalupakki. Oppmisaihiosta oppimisprosessiin. Helsinki: Finn Lectura 2006.

Suominen, Riitta & Nurmela, Satu, Verkko-opettaja. Helsinki: WSOY 2011.